Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Mikä on sinun tarinasi

Share |

Lauantai 15.12.2012 klo 13:52


Mitä sinä päivittäin kerrot itsellesi itsestä ja muista? Ovatko ne tarinoita mitä sinulla on tai ei ole? Ovatko ne tarinoita siitä mitä sinä kaipaat ja mitä et kaipaa. Kerrotko tarinoita ilosta, surusta, vapaudesta vai siitä, että koet olevasi uhrin asemassa? Kerrotko sitä mikä on oikein mikä väärin, minkä on muututtava ja minkä pysyttävä samalla lailla kuin ennenkin?

Mitä itsestäsi kerrotkin - vaikka kuinka hyvää tai pahaa, kyseessä on pelkkä tarina. Kokemuksen kiteytyksenä se voi olla suhteellinen totuus, mutta se ei ole lopullinen totuus. Tarinat syntyvät, elävät aikansa, häviävät ja kuolevat. Lopullisella totuudella ei ole mitään tekemistä muuttuvien tunteitten ja olosuhteitten kanssa. Se - totuus todellisesta olemuksestasi ei koskaan muutu.

Lähimmät ihmissuhteet paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita me kerromme itsestämme ja muista. Kriisit ja riidat, esim. perinnönjaossa paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita kukin kertoo itsestään ja toisista. Oikeastaan vasta aikuisina, vanhempiemme kuoleman jälkeen paljastuu totuus siitä millainen perhemalli meillä kullakin on ollut, ja miten olemme itse kukin sen kokeneet. Nyt kun vanhempamme eivät ole enää pitämässä yllä hyvinkin valheellista kulissia ja perhemallia, paljastuu kaikessa raadollisuudessaan se, miten itse kukin on lapsuutensa kokenut ja millaisia haavoja saanut, ja millä tasolla elää elämääsä tänä päivänä.

Tällainen tilaisuus, kasvun haaste kyllä kannattaisi itse kunkin käyttää hyväkseen kasvaakseen viimeistään tässä vaiheessa aikuiseksi ihmiseksi. ´Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut´, eli monella tämäkin tilaisuus jää käyttämättä, so. sitä ei haluta käyttää mahdollisuutena kasvuun. Mieluummin tuhoudutaan ja yritetään tuhota siinä samalla kaikki muutkin, tai tietyt ihmiset. Tässä tämä nk. ego pääsee ilmentämään itseään puhtaimmillaan.

Ehkä kannattaa kuitenkin huomata, että vääränlainen stressin aiheuttaja, (tässä tapauksessa vankkumaton vakaumus omasta oikeassa olemisesta ja toisen väärässä olemisesta) on hyvin tuhoisaa ihmisen psyykelle ja fyysiselle terveydelle. Leppymätön viha, koston halu ja anteeksiantamattomuus voivat kirjaimellisesti tappaa siinä missä pelkokin. Kannattaa huomioida, että tämä kaikki on valinnaista, että on itse osallinen kaikkeen siihen mitä tapahtuu ja miten  haluaa ajatella asioistaan ja ne kokea.

Pitkäaikaisen erimielisyyden jatkuessa voit erinomaisen hyvin testata itsessäsi sitä jatkatko oman oikeassa olemisen tarinaasi jälleen kun aamulla heräät uuteen päivään. Saatat harjoittaa joogaa tai mietiskelyä, mutta todellista harjoitusta on se, jatkatko tarinaa siitä mitä kerrot itsellesi.

Tähän ´minun tarinaani´ latautuu paljon energiaa ja tunteita ja sen kertominen tuottaa loputtomiin muunnelmia pettymyksestä, ilosta, tuskasta ja mielihyvästä. Tekee mieli yhtyä väittämään, että oman tarinsa kertominen on täällä elävien ihmisten ensisijainen uskonto. Kaikki muu on useinkin tekopyhyyttä ja hurskastelua.

Teeppä  testi itsellesi. Kysyppä itseltäsi: Suostutko luopumaan oman tarinasi kertomisesta? Suostutko rehellisesti vastaamaan suostutko vai et?

Kun lakkaat kertomasta tarinaasi itsestäsi, hänestä, heistä tai meistä, kykenet tuntemaan heti täydesti ja syvästi, mitä tarkoittaa  OLLA  se joka olet. Tämän jälkeen yksikään tarina, joka syntyy ja häviää, ei enää kosketa todellista, aitoa minuuttasi. Kokeileppa - vaikka ihan huvin vuoksi.

Avainsanat: tarinat, totuus, ego, kasvu, riidat


Kommentit

26.12.2012 18:10  Inkeri

Pieni satu tytöstä, joka unohti nimensä ja sai sen takaisin.

Olipa kerran mies, joka oli nimeltään Väheksyjä, ja vaimo, jonka nimi oli Alistaja. Eräänä marraskuisena aamuna heille syntyi pieni tytär. Tytön haltijatarkummit antoivat hänelle nimeksi Ilo ja Rakkaus ja Luottamus, koska se oli tuon suloisen lapsen ydinolemus. Mies ja vaimo kasvattivat tyttöään ja ruokkivat häntä väheksymispuun juuresta uutetulla juomalla ja alistuskasvin kukinnoilla maustetulla leivällä. He eivät näet muusta tienneet.

Pieni tyttö kasvoi ja alkoi unohtaa haltijatarkummien antaman nimensä, koska jokapäiväinen väheksymis-juoma ja alistusleipä lumosivat hänen mielensä ja noituivat hänen silmänsä. Hänen lumotussa mielessään syntyi uusi nimi, Suru ja Kiukku ja Pelko, ja tämän nimen tyttö omaksui itselleen. Hänen noidutut silmänsä lakkasivat näkemästä Elämän Todellisuutta, ja hän näki ympärillään valheellisen elämän, ikään kuin vankilan, jonka hän uskoi olevan Todellisuus.

Vuosikymmenet kuluivat ja tytär varttui naiseksi, eläen vankilassaan suru ja kaipuu sydämessään. Eräänä päivänä hän tapasi Miehen, jonka nimi oli Viisaus ja Lempeys ja Myötätunto. Mies näki heti naisen sydämeen ja tiesi välittömästi tämän oikean nimen. Mies valmisti viisaudesta ja lempeydestä hienon balsamin, jolla hän voiteli naisen silmiä. Vähitellen nainen alkoi nähdä, että vankila ei olekaan totta. Hän alkoi nähdä, millaisista järkäleistä vankilan muurit olivat rakentuneet. Hän alkoi erottaa, että yksi oli ?Ei sinusta ole mihinkään? ja toinen ?Ei onni sinulle kuulu? ja vielä ?Et sinä osaa? ja ?Muut osaavat ja tietävät, sinä et?. Ja niitä oli lukuisa määrä, samankaltaisia.

Viisas Mies tiesi, että vain nainen itse voi kaataa vankilan ympäriltään. Nainen kauhistui, sillä hän uskoi, ettei hän osaa eikä jaksa eikä pysty. Viisaudessaan Mies valmisti vahvistavan rohdon viisaudesta, lempeydestä ja myötätunnosta ja koska näki, että muurit olivat vahvat, lisäsi hän vielä reilusti rakkautta. Nainen joi rohtoa, ja sai niin paljon voimia ja luottamusta, että jaksoi kaataa suurimman järkäleen ?Ei sinusta ole mihinkään?. Ponnistus oli kuitenkin niin suuri, että nainen uupui ja hänen kätensä olivat verille hiertyneet. Lempeästi Mies lääkitsi naisen kädet ja juotti hänelle lisää vahvistaa rohtoa. Ja niin nainen jatkoi, kaataen muurin toisensa perään hakien aina lisää rohtoa viisaalta Mieheltä.

Ja niin eräänä päivänä, ahkeroituaan pitkän tovin, Nainen ojentautui ja katseli ympärilleen. Hän näki! Hän oli kaatanut kaikki valheelliset muurit ja hän näki Todellisuuden, joka kirkkaana ja loistavana ja ihanana ympäröi häntä joka puolelta. Riemuissaan Nainen riensi Viisaan ja Lempeän ja Myötätunnon luo, ja he iloitsivat yhdessä Naisen tarinoiden tuhoutumista ja Todellisuuden paljastumista. Yhtäkkiä Nainen muisti oikean nimensä: ?Minä olen Ilo ja Rakkaus ja Luottamus!? hän huusi sydän täynnä iloa ja rakkautta ja luottamusta. Ja niin hän unohti, että oli koskaan minkään muun niminen ollutkaan eikä Todellisuus enää milloinkaan häneltä peittynyt. Ja niin hän eli täyteläisen elämänsä onnellisena loppuun saakka.

Sen pituinen se.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini