Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Suurin pelkomme

Share |

Sunnuntai 9.6.2013 klo 14:37


Olen pannut merkille, että me ihmiset pyrimme säilyttämään kaiken sen mistä pidämme ja mihin kiinnymme. Haluamme säilyttää rakkaat tavaramme, terveytemme, nuoruutemme, nautintomme, rakastettumme, onnemme jne.

Sitten me haluamme torjua kaiken sen mistä emme pidä; vanhenemisen, sairaudet, yksinäisyyden, kurjuuden jne. Huomaamme tarkertuvamme asioihin jotka ovat jokatapauksesa katoavaisia. Tämä takertuminen aiheuttaa suurta kärsimystä ja ahdistusta.

Jotta voisimme kokea todellista vapautta on hyvä tutkia mielemme toimintaa tässä ja nyt ja huomata se, että viime kädessä me pelkäämme menettävämme kaiken sen, mistä pidämme ja mihin takerrumme. Viime kädessä me pelkäämme menettävämme kaiken edellä mainitun - jopa koko elämän, eli suurin pelkomme on kuoleman pelko.

Kun ihminen menettää itselleenn mieleisensä asian tai ihmisen, hän alkaa useinkin etsiä niitä uudestaan toivoen saavansa tilalle vielä parempaa jota ei enää menettäisi. Kun ihmiselle tulee ikää ja hän kypsyy - toivottavasti, hän alkaa tajuta vähitellen, miten turhaa on tarkertua kaikkeen sellaiseen minkä varmasti menettää, tulee menettämään.

Tämä haluaminen - saaminen ja sitten menettäminen, kun tämä toistuu riittävän usein, tämä pettymys kypsyttää mieltä ja lisää halukkuutta ja rohkeutta nähdä totuus, joka useinkin voi näyttäytyä aluksi tylynä ja kovanakin hyväksyä.

Totuushan on, että me kaikki menetämme nuoruutemme, terveytemme, rakastettumme, nautintomme, jopa ymmärryksemme ja lopulta koko kehommekin. Menetämme kaiken näkyvän. Vaikka tiedämme tämän olevan totta, syvällä sisimmässämme elää viimeiseen asti toive - jospa se ei kuitenkaan koske minua, muita kyllä.

Nyt tulemme tärkeään kohtaan. Jos vain sallisimme ja uskaltaisimme itsemme hetkenkään kokea, millaista on menettää kaikki, todella kaikki, saattaisimme tämän seurauksena kyetä oivaltamaan mitä jää, mikä on aina ollut meillä ja jota ei edes voi menettää. Mutta mielemme, egomme on ovela. Se haluaa pitää meidät otteessaan, pelossaan. Se ei halua, että me kohtaisimme pelkomme. Mieli haluaa säilyttää olemassaolonsa ja siinä se onnistuu jos meissä on vähänkään pelkoa ja kärsimystä. Voisi sanoa, että mieli on jopa kehittänyt pelon, jotta se säilyttäisi olemassaolonsa ja valtansa.

Tästä edellä mainitusta mielestäni suuri Opettajamme puhui, kun hän sanoi jotenkin näin: " Se joka kadottaa, menettää elämänsä ( on valmis kohtaamaan pelkonsa ja luopumaan epätodesta elämästään, harhoistaan ) - löytää, saa sen". Todellisen elämän, kokemuksen todellista elämästä. Sinun ei tarvitse uskoa tätä. Testaa, onko tämä totta, vai puhunko mielestäsi aivan hulluja!

Avainsanat: kärsimys, pelko, antautuminen, tiedostaminen, oivaltaminen


Kommentit

25.6.2013 22:27  Inkeri

Tässä luopumisen tai menettämisen pelossa tuntuu taustalla olevan myös kontrollin hukkaamisen pelko. Haluamme, so. mieli haluaa pitää viimeiseen asti kaiken hallinnassaan. Olosuhteet, ihmissuhteet, terveydentilan... Kuolema on kauhistus, sitä ei voi hallita...

Kuulin radiosta keskustelunpätkän, jossa mainittiin Einsteinin sanoneen: Ihmisen perimmäinen tehtävä on kohdallaan ratkaista, onko kaikkeus, jossa elämme, hyvän- vai pahantahtoinen.

Jos päätyy siihen, että hyväntahtoinen, silloinhan voi antautua, luottaen heittäytyä elämälle, vapautua kontrolloinnin tarpeesta. Silloin on hiljainen varmuus siitä, että joka hetki kaikki on juuri niin kuin kuuluu olla, että kaikki on hyvin.

Pelkoa ei enää ole.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini