Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Mikä on sinun tarinasi

Lauantai 15.12.2012 klo 13:52

Mitä sinä päivittäin kerrot itsellesi itsestä ja muista? Ovatko ne tarinoita mitä sinulla on tai ei ole? Ovatko ne tarinoita siitä mitä sinä kaipaat ja mitä et kaipaa. Kerrotko tarinoita ilosta, surusta, vapaudesta vai siitä, että koet olevasi uhrin asemassa? Kerrotko sitä mikä on oikein mikä väärin, minkä on muututtava ja minkä pysyttävä samalla lailla kuin ennenkin?

Mitä itsestäsi kerrotkin - vaikka kuinka hyvää tai pahaa, kyseessä on pelkkä tarina. Kokemuksen kiteytyksenä se voi olla suhteellinen totuus, mutta se ei ole lopullinen totuus. Tarinat syntyvät, elävät aikansa, häviävät ja kuolevat. Lopullisella totuudella ei ole mitään tekemistä muuttuvien tunteitten ja olosuhteitten kanssa. Se - totuus todellisesta olemuksestasi ei koskaan muutu.

Lähimmät ihmissuhteet paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita me kerromme itsestämme ja muista. Kriisit ja riidat, esim. perinnönjaossa paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita kukin kertoo itsestään ja toisista. Oikeastaan vasta aikuisina, vanhempiemme kuoleman jälkeen paljastuu totuus siitä millainen perhemalli meillä kullakin on ollut, ja miten olemme itse kukin sen kokeneet. Nyt kun vanhempamme eivät ole enää pitämässä yllä hyvinkin valheellista kulissia ja perhemallia, paljastuu kaikessa raadollisuudessaan se, miten itse kukin on lapsuutensa kokenut ja millaisia haavoja saanut, ja millä tasolla elää elämääsä tänä päivänä.

Tällainen tilaisuus, kasvun haaste kyllä kannattaisi itse kunkin käyttää hyväkseen kasvaakseen viimeistään tässä vaiheessa aikuiseksi ihmiseksi. ´Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut´, eli monella tämäkin tilaisuus jää käyttämättä, so. sitä ei haluta käyttää mahdollisuutena kasvuun. Mieluummin tuhoudutaan ja yritetään tuhota siinä samalla kaikki muutkin, tai tietyt ihmiset. Tässä tämä nk. ego pääsee ilmentämään itseään puhtaimmillaan.

Ehkä kannattaa kuitenkin huomata, että vääränlainen stressin aiheuttaja, (tässä tapauksessa vankkumaton vakaumus omasta oikeassa olemisesta ja toisen väärässä olemisesta) on hyvin tuhoisaa ihmisen psyykelle ja fyysiselle terveydelle. Leppymätön viha, koston halu ja anteeksiantamattomuus voivat kirjaimellisesti tappaa siinä missä pelkokin. Kannattaa huomioida, että tämä kaikki on valinnaista, että on itse osallinen kaikkeen siihen mitä tapahtuu ja miten  haluaa ajatella asioistaan ja ne kokea.

Pitkäaikaisen erimielisyyden jatkuessa voit erinomaisen hyvin testata itsessäsi sitä jatkatko oman oikeassa olemisen tarinaasi jälleen kun aamulla heräät uuteen päivään. Saatat harjoittaa joogaa tai mietiskelyä, mutta todellista harjoitusta on se, jatkatko tarinaa siitä mitä kerrot itsellesi.

Tähän ´minun tarinaani´ latautuu paljon energiaa ja tunteita ja sen kertominen tuottaa loputtomiin muunnelmia pettymyksestä, ilosta, tuskasta ja mielihyvästä. Tekee mieli yhtyä väittämään, että oman tarinsa kertominen on täällä elävien ihmisten ensisijainen uskonto. Kaikki muu on useinkin tekopyhyyttä ja hurskastelua.

Teeppä  testi itsellesi. Kysyppä itseltäsi: Suostutko luopumaan oman tarinasi kertomisesta? Suostutko rehellisesti vastaamaan suostutko vai et?

Kun lakkaat kertomasta tarinaasi itsestäsi, hänestä, heistä tai meistä, kykenet tuntemaan heti täydesti ja syvästi, mitä tarkoittaa  OLLA  se joka olet. Tämän jälkeen yksikään tarina, joka syntyy ja häviää, ei enää kosketa todellista, aitoa minuuttasi. Kokeileppa - vaikka ihan huvin vuoksi.

1 kommentti . Avainsanat: tarinat, totuus, ego, kasvu, riidat

Älä leiki tulella

Perjantai 21.9.2012 klo 19:15

Älä leiki tulella - ajatus tuli mieleeni, kun olen seurannut hyvin läheltä ihmisen ajattelun ja mielen liikkeitä ja siitä aiheutuvia, hyvinkin monenlaisia seuraamuksia. Mieleeni tuli myös mm. alkoholistit ja ne jotka sanovat, että ´vain yksi ryyppy ja se on sitten menoa taas´ - toisille kaksi, kolme viikkoa, joillekin jopa vuosia. Kun he eivät ota ensimmäistäkään ryyppyä, he pysyvät kuivilla.

Tämä samantapainen näytelmä näytellään hyvinkin monien ihmisten mielissä vaikka he eivät ns. alkoholisteja olisikaan. Tarkoitan ihmisen mieltä - egoa ja sen logiikkaa toiminnoissaan. Kun ihminen on täysin samaistunut omiin ajatuksiinsa, eli on yhtä kuin omat ajatuksensa - hänen mielialansa ja tunneilmastonsa heittelehtii täysin sen mukaan mikä ajatus ja ärsyke sattuu seuraavaksi tulemaan mieleen. Hänessä ei ole vielä aktivoitunut ollenkaan nk. syvempää olemuspuolta joka mahdollistaisi edes jossain määrin valita ajatuksiaan ja tunteitaan. Sanotaan, että tällainen ihminen vain reagoi kaikkeen. Jokainen tuntee varmaankin tällaisia ihmisiä ympärillään enemmän tai vähemmän.

Edellä kuvaamaani elämisentapaa pidetään aivan normaalina toimintona ja tämä on hyvin yleistä ja hyvin laajalle levinnyttä. Hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka näkevät tuossa mitään kummallista. Kenties ihmetellään toisinaan, että miksi riitoja on niin paljon ihmisten elämässä, kenties omassakin elämänpiirissä.

Olen tullut sellaiseen tulokseen, että oikeastaan vain kärsimys pakottaa ihmisen pysähtymään ja kysymään itseltään missä vika kun elämä ei tunnu kivalta. Tällä tavalla kärsimys on suuri opettaja ja suunnan viitoittaja ihmselle, jos vain ihminen kuuntelisi omia tuntemuksiaan ja mielenliikkeitään - ennen kuin ne luovat kriisin. Tässä kohtaa tuli tämä  älä leiki tulella -ajatus mieleeni. Se, että me voisimme kiinnittää elämässämme ja ihmissuhteissamme huomiota epätyydyttäviin asioihin jo ennen kuin ne luovat kriisin. Ellemme kiinnitä, niin sitten alkaakin jossain vaiheessa roihuamaan oikein kunnolla.

Voisi jopa ajatella, että alkoholistinen mielentila tuhoaa ensisijaisesti ihmisen omaa fyysistä ruumistaan ja on ns.pienempi paha - kuin ihmiset, jotka ovat täysin oman egonsa vallassa ( mm. narsistiset luonnehäiriöiset ym.). Ego/ minäkeskeinen ihminen pyrkii tuhoamaan ensin ympäristössään olevat ja lopuksi sitten vielä itsensä - tavalla tai toisella. Ei hyvä!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alkoholisti, ego, kärsimys, kriisi, narsisti

Vapaudesta - Miten menetät vapauden osa 2

Perjantai 31.8.2012 klo 16:57

Kun lapsi syntyy, hän syntyy täysin vapaana kaikista ennakkoluuloista ja -odotuksista. Hän reagoi luonnostaan kaikkeen vapaasti ja spontaanisti, koska hänellä ei ole vielä vertailukohtaa mihin verrata kokemaansa, vaikka vanhemmat asettavatkin jo kaikenlaisia toiveita ja odotuksia pieneen ihmisalkuun. Kun lapsi kasvaa, hänen älynsä alkaa kehittymään ja näin hänelle muodostuu kyky vertailla aikaisemmin tapahtunutta uusiin tapahtumiin - useinkin sillä seurauksella, että hän alkaa liioitella tapahtumien kielteisiä puolia aikaisempiin kokemuksiinsa nähden. Näin ego, opittu - opetettu minuus saa alkunsa, ja joka saa voimaansa kaikesta lisääntyvistä kielteisistä tapahtumista.

Lapsi opiskelee ympäristöään alinomaa ja tekee hyvin voimakkaita johtopäätelmiä. Jos lasta on arvosteltu vaikka hänen piirustus harrastuksestaan pienenä, hänestä saattaa kehittyä hyvin estynyt ihminen aikuisena. Tämä tappaa kaiken luovuuden, spontaanisuuden ja vapauden tunnun ihmisen elämässä, koska ihminen samaistaa kaiken uuden kokemisen ja arvostelun eikä hän ole enää vapaa ja avoin uusille asioille.

Lapsi arvioi jatkuvasti todellisuutta. Monet kokevat arkuutta esittää omia mielipiteitään aikuisena. Tämä saattaa johtua vain siitä, että heitä on pienenä kritisoitu joistankin heidän mielipiteistään hyvin voimakkaasti. Lapsi saattaa tehdä johtopäätöksen: saadakseen rakkautta ja hyväksyntää on parasta pitää suunsa kiinni ja mielipiteensä itsellään. Tätä uskomusta ihminen saattaa soveltaa muihinkin elämäsä tilanteisiin. Näin ihminen ei uskalla kokea enää uusia asioita ja alkaa jopa pelätä esittää omia mielipiteitään jotka joku saattaisi asettaa kyseenalaiseksi. Näin vapauden tunteesta on jälleen lohkaistu pala pois.

Nyt aikuisena saatat ajatella, että et voi olla vapaa, koska sinulla on näitä ja näitä velvollisuuksia ja vaateita jotka pitää täyttää. Saatat sanoa, että et ole vpaa, koska sinulla on tällainen puoliso tai työ jota et voi jättää tms. Mutta kuitenkin, sanon sinulle - Sinä olet juuri niin vapaa kuin kuvittelet olevasi! Tämä väite voi tuntua jopa uskomattomalta, olen ehdottomasti tätä mieltä, enkä ole ihan yksin tämän mielipiteeni kanssa. Sinun ei tarvitse uskoa tätä - testaa tämä elämässäsi.

Vapautta ei anneta ihmiselle, eikä sitä voi kukaan häneltä viedäkään. Ihminen voi luopua siitä tai jättää sen käyttämättä, mutta kukaan ei voi sitä keneltäkään tosiasiallisesti viedä ( muut kuin poliisi tai vankilaviranomainen, mutta tämä onkin jo eri juttu). Jokainen luo tai jättää luomatta  ja käyttämättä oman vapautensa.

Vapaus on ennenkaikkea asenne. Vapauden puutteeseen eivät ole syypäitä muut ihmiset vaan ihmisen omat ajatukset. Moni riistää itseltään vapauden, koska ei suo itselleen vapautta reagoida vapaasti eikä viitsi selvittää itselleen sitä mistä hänen  reaktionsa johtuvat. (Itsensä reflektoiminen - työstäminen ei ole laiskojen hommaa ja vaatii useinkin suurta rohkeutta ja vaivannäköä.) Meillä kaikilla on kuitenkin monia vapauksia joita me suomme itsellemme kenenkään sitä estämättä.

Käsittelenkin kolmannessa osassa juuri sitä, miten ihminen voi luoda vapautta omaan elämäänsä enemmän. Usein tämä on helpommin sanottu kuin tehty ja vaatiikin useimmiten kahdenkeskistä keskustelua siitä, miten ihminen riistää itse itseltään vapauden tunteen kokemisen. Ihmisen ego on hyvin, hyvin taitava ja haluaa pitää ihmisen vallassaan ja otteessaan eikä ole valmis luopumaan vallastaan kovinkaan helposti. Ellei tätä asiaa näe ja ymmärrä, monet väsyvät ja luovuttavat eivätkä koe vapauden tunnetta koskaan.

 

 

 

i

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtopäätökset, luovuus, estot, ego, vapauden tunne

Mielen terveydestä

Lauantai 19.11.2011 klo 20:47

Tänä päivänä ihmiset sairastavat mielen sairauksia enemmän kuin koskaan. Mieltä hoidetaan lääkkeillä myös enemmän kuin aiemmin. Kuitenkaan ei puhuta kovinkaan hyvistä lääkehoidon tuloksista, vaikka mielestä tiedetään jo hyvinkin paljon. Paljon parempia tuloksia ei saada terapioillakaan. Miten tämä on mahdollista? Miksi on näin?

Eräs syy on se, ettei vieläkään tunneta ihmisen mieltä ja muita tekijöitä riittävästi. Tietoisuus asiasta on vajavaista. Kun kysyn masentuneelta: "Oletko huomannut, onko masennuksesi vähentynyt vai lisääntynyt viime aikoina", hän kykenee tarkastikin sanomaan miten asian laita on. Kysyn sinulta: "Kuka on se, joka tekee havaintoja? Onko sekin masentunut"? Onko sinussa kaksi minää  - masentunut ja se joka tekee havaintoja asiasta.

Useimmat yllättyvät, menevät hämilleen, jopa järkyttyvät tuollaisesta havainnosta. Minussako on jokin osio, joka kykenee tekemään tuollaisia havaintoja eikä ole koskaan masentunut. Osio, joka on aina terve, tasapainoinen ja rauhallinen, Ellei se olisi tätä, se ei pystyisi näin tarkkoihin havaintoihin. Mutta kuka tai mikä on tämä osio meissä, ja miten se toimii? Eikö olisi tärkeää tunnistaa tätä puolta itsessä enemmän.

Sanon, että mieli ei ole ongelma. Mielellä, egolla on tärkeä tehtävänsä asioista sopimisissa ym. käytännön asioitten hoitamisessa. Ongelma on se, että me samaistumme tähän mieleen, egoon. Kuvittelemme ja uskomme, että olemme yhtä kuin se. Tosipaikan, kriisin tullessa se ei kuitenkaan kestä ja niin pelko ym. huolet astuvat kuvaan. Siksi ihminen joutuu niin helposti paniikkiin ja pois tolaltaan.

Miten edetä asiassa? Ei ole muuta tietä kuin itsensä tunteminen. Sinulla on kyllä muistisi varastossa keinoja ja toimintatapoja miten olet aiemmin selvinnyt ongelmatilanteissa. Niissä sinä olet saanut myös onnistumisen kokemuksia ja itsesi tunteminen on lisääntynyt niiltä osin. Kiinnostu tarkkailemaan omaa mieltäsi ja sitä mitä ajattelet ja tunnet kussakin tilanteessa. Ole kuin kissa hiiren kolon ulkopuolella. Odota ja seuraa valppaana sitä, että "mikähän on seuraava ajatukseni"?

Kun jatkat tällaista havainnointia itsesi tunteminen lisääntyy. Alat huomata kuinka ajatuksesi tulevat kuin tyhjästä ja haihtuvat kuin pilvet. Näin alat vähitellen myös huomata, että et ole yhtä kuin ajatuksesi. Todellisuudessa olet näitten havaintojen tarkkailija.

2 kommenttia . Avainsanat: mieli, samaistuminen, ego, tarkkailija