Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Hengellisestä kasvusta

Tiistai 7.5.2013 klo 15:41

Tänä päivänä puhutaan yhä enemmän mieluummin hengellisyydestä kuin uskonnollisuudesta tai uskovaisuudesta. Mitä on oikea, todellinen hengellisyys ja hengellinen kasvu. Voidaanko hengellistä kasvua erottaa uskonnollisesta kasvusta ja nk. uskovaisuudesta? Pitäisi määritellä viimeksi mainitut jotta asiaa voisi erotella. Keskityn nyt lähinnä hengellisyyteen ja hengelliseen kasvuun.

Minusta hengellinen edistyminen riippuu paljolti siitä, että ihminen pitää elävää kokemuksellista yhteyttä todellisiin hegellisiin voimiin. Se on sitä, että hän pysähtyy, harjoittaa rukousta, meditaatiota, keskittymistä ja kaikenlaista hiljaisuuteen totuttautumista. Se on myös sitä, että hän tuottaa nk. hengen hedelmiä, ja että hän antaa apua kanssaihmisilleen kaikesta siitä mitä hän itse on saanut mahdollisilta hengellisiltä hyväntekijöiltään. Hyvin paljon on merkitystä myös sillä, että ihminen on nk. hengellisesti köyhä, eli nöyrä - eli sitä, että hän opetettavissa oleva. Sitä että ihminen haluaa oppia ja kasvaa, ja että hänessä on hengen ja täyttymyksen kaipuun nälkä.

Jotta hengellinen kasvu olisi mahdollista, se edellyttää mielestäni ihmisessä ehdotonta rehellisyyttä tunnistaa omaa tilaansa. Tämä tunnistaminen alkaa siitä, että hän tunnistaa ja tiedostaa omaa tarvetilaansa, sitä mitä tarpeita hänellä on ja pyrkii niitä sitten tyydyttämään. Vasta tämän jälkeen voi tajuta elämässään merkityksiä ja arvoja joista niistäkin tänä päivänä puhutaan paljon. Todisteena aidosta hengellisyydestä on mm. se, että ihmisestä tulee aidosti epäitsekäs ja häntä motivoi pyyteetön rakkaus ja palvelumieli. Antaessaa saa toteutuu tässä.

Hengellisyydestä tulee se osoitin joka  osoittaa sen miten hyvin Jumalaa tunteva ihminen on, ja kuinka hyödyllinen hän on kanssaihmisilleen. Hengellisyys lisää kykyä nähdä kauneutta ympäristössään, tunnistaa totuutta merkityksissä ja havaita hyvyyttä arvoissa. Tänä päivänä puhutaan hyvin paljon onnellisuudesta. Minusta syvin onnellisuus liittyy nimenomaan hengelliseen edistymiseen. Hengellinen kasvu tuottaa sellaista kestävää iloa ja rauhaa jonka sanotaan käyvän yli kaiken ymmärryksen.

Tänä päivänä on myös hyvin selvästi havaittavissa se, että ihmiset pyrkivät toteuttamaan itseään mitä useimmissa aineellisissa asioissa. Meillä on kyllä oikeus nauttia saamistamme hyvistä aineellisistakin asioista, mutta mielestäni kaikkein arvokkainta olisi se, jos pystyisimme toteuttamaan ja ilmentämään elämässämme hengellisiä arvoja ja merkityksiä, koska vain ne tuottavat todellista ja ikänsä kestävää iloa ja rauhaa elämäämme.

1 kommentti . Avainsanat: hengellisyys, onnellisuus, kasvu

Mitä uskonnollisessa elämässä on tapahtumassa

Keskiviikko 31.10.2012 klo 20:42

Nämä ajat ovat kirkkomme työntekijöille varmaankin monella tapaa masentavia aikoja. Tällä tarkoitan sitä, josko kirkon suosiota mitataan mm. kirkossa pysymisen/ eroamistilastojen suhteen. Kirkkoon kuuluu edelleenkin n. 80 % suomalaisista mikä on hyvin korkea luku katsottiin asiaa mitä kantilta tahansa. Hälyttävää on ehkä se nopeus jolla kirkosta tulee yhä välinpitämättömänpi instituutio yksittäisille ihmisille - varsinkin nuorille.

Moni varmaan miettii - mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. Mitä tämä kertoo uskonnoista, ihmisistä ja sitten tästä ajasta? Ottaisin yhden näkökulman tähän alkuun. Tiede poistaa pelkoja ja taikauskoa maailmasta mikä osaltaan vapauttaa ja helpottaa ihmisten eläää. Joskin taikausko voi edelleen hyvin ja sillä on kysyntää parempien vaihtoehtojen vielä antaessa odottaa itseään.

Yksi muuttava tekijä on se, että yksilöllisyys ja älyllisyys on huimassa kasvussa. Ihmisille ei enää riitä perinne ja tapa kuuluua kirkkoon ja vain käydä kirkossa. Tärkeimmäksi syyksi kirkosta eroajat ovat maininneet sen, ettei kirkolla  ole heille instituutiona mitään merkitystä. "Uskonnolta haetaan yhä enemmän henkilökohtaisuutta ja merkitystä omassa elämässä. Pelkkä perinne ei enää riitä motivaatioksi". Näin sanoo johtaja Hanna Salomäki kirkon tutkimuskeskuksesta. ( Omakohtaisen kokemisen merkityksestä olen kirjoittanutkin monissa aiemmissa blogeissani.)

Lääkkeeksi edellä mainittuihin selvityksiin seurakunnat pohtivat miten tavoittaa ihmiset paremmin. Pelastusrenkaana nähdään sosiaalinen media, johon kirkko aikoo nyt satsata. Herää kysymys, mitä sitten vaikka kirkko tavoittaakin ihmisiä, kun eroamisen syy on siinä, ettei kirkolla ole enää heille tarjottavana oikeastaan mitään. Näin ihmiset ovat kertoneet ko. asiasta heiltä sitä kysyttäessä.

Itse näen näin, että olemme siirtymässä pelon, taikauskon ja ulkopuolisten auktoriteettien sanelemasta uskonnosta todelliseen rakkauteen, omakohtaiseen kokemukseen perustuvaan uskontoon. Sellaiseen uskontoon joka myös voidaan elää todeksi. Mutta vielä ei ole moniakaan ihmisiä jotka osaisivat kertoa mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tarkasteluun tulee myös se, mikä on ihmisen todellinen perusidentiteetti. Ihmisille aiheuttaa hämmennystä se, kun uskonnon auktoriteetit ja ´asiantuntijatkaan´ eivät oikein  tiedä missä mennään.

Kun asiaa katsoo laajemmasta näkökulmasta voi nähdä, että länsimainen institutionaalinen kirkko on osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä eikä näin ollen kirkko voi uudistaa itseään ennen kuin koko länsimainen yhteiskuntajärjestys on uudistettu. Kirkolla instituutiona on kyllä yksi tärkeä tehtävä. Se siirtää kulloisenkin perinteen seuraaville sukupolville. Yksilö ei sitä voi tehdä, mutta kirkko instituutiona onnistuu tässä.

Kaiken kaikkiaan - näen, että menemme lujaa vauhtia hyvään suuntaan. Jopa nopeampaa kuin huomaammekaan. Samaan aikaan kaikki toimimaton riutuu henkitoreissaan ja koettaa pysyä hengissä. Täytyy vain kärsivällisesti odottaa, että mätäpaise paukahtaa aikanaan kunnolla rikki - ja vasta tämän jälkeen todellinen paraneminen, uudistuminen ja aito hengellisyys pääsee elämään. Tätä odotellessasi, älä menetä uskoasi parempaan huomiseen - minäkään en niin tee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, uskonto, hengellisyys, muutos, kasvu

Maailma muuttuu Eskoseni

Torstai 6.9.2012 klo 14:13

- Ajatus tuli mieleeni, kun kuuntelin pari päivää sitten Ylen aamu-uutisissa julkistettua tutkimusta asiantuntijuudesta. Siinä yliopiston tutkija totesi, että nk. asiantuntijuuden perusteet ovat muuttuneet viime vuosina ja vuosikymmenenä: Tänä päivänä kuka tahansa voi nimittää itseänsä asiantuntijaksi. Tutkija mainitsi  esimerkkinä tv:ssä ja netissäkin olevat ruokaohjelmat ym. vastaavanlaiset nykyvirtauksiin kuuluvat hyvinkin suositut aiheet.

Hän kertoi vielä, että aiemmin asiantuntijuus perustui enemmän tutkintoihin, tieteellisiin tutkimustuloksiin ja auktoriteetteihin. Tänään ei näin välttämättä enää ole. Hän sanoi myös, että useinkin toimittajien on vaikea kyetä nopeasti tarkistamaan, pitävätkö paikkansa näitten uusien asiantuntijoitten sanomiset ja väittämät. Miten ne yleensäkään voidaan todentaa todeksi.

Tätä teemaa olen itsekin sivunnut aiemmin ilmestyneissä blogeissani - varsinkin seuraavissa: Kokemuksen merkitys ihmiselämässä, Todellinen johtajuus, Keneen sinä luotat ja Mikä sinulle on totta. Niistä selviää mielestäni aika hyvin se, mihin minä perustan nk. asiantuntijuuden, mikä on minun viitekehykseni ja ´taustateoriani´. Tällainen asintuntijuus ei vain ole vielä kovin paljon vallalla maailmassa, eikä kovin suosittuakaan. Miksiköhän? Ehkä juuri siksi, että peräänkuuluttamani asiantuntijuus on kovin vaikeaa lajia.

Miksi se on vaikeaa lajia? Siksi, että se vaatii omakohtaista kokemusta. Sellaista saa vain elämällä, kokemalla ja ymmärtämällä kokemaansa. Tällaisen hankkiminen on - sanoisinko - kovaa työtä. Varsinkin, kun se sivuaa omassa sisimmässä tapahtuvaa liikehdintää. Ympärillä oleva yhteiskunta ei millään lailla vielä tue, ei kykene tukemaan ihmisiä tällaisissa asiossa. Omakohtaisen kokemuksen tuoma viisaus ja ymmärrys on vielä kovin aliarvostettua yhteiskunnassamme. Tällöin ihminen jää useinkin yksin omassa, hyvinkin tärkeässä asiassaan.

Meillä täällä Suomessa ja maailmamallakin yhteiskunta on ennennäkemättömässä murroksessa. Muutoksia tapahtuu hyvinkin nopeaa tahtia. Valtarakenteet murtuvat ja uusia kehkeytyy koko ajan. Sanotaan, että kukaan ei tiedä mitä tapahtuu vain muutaman vuoden kuluttua, varsinkin talouselämässä. Samoin on uskontojen maailmassa. Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät enää luota tämän alan ´aukotriteetteihin´,  vaikka haluavat kuulua vielä ko. instituutioihin. Miksi?  Ehkäpä siksi, että kenties hekään eivät osaa enää neuvoa ja lohduttaa ihmisiä heidän todellisessa, varsinkin hengellisessä hädässään.

Nyt tullaan - alueelle, joka minua kiinnostaa kaikkein eniten. Se on hengellisyys: Mitä on todellinen hengellisyys, elävä hengellisyys - sellainen hengellisyys, joka voidaan myös elää todeksi, eikä vain koettaa yrittää mukauttaa omaa elämäänsä vuosituhansia vanhoihin teologisiin kaavoihin.  Ehkä juuri tästä aiheesta tulen kirjoittamaan tulevissa blogeissani enemmän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: murros, asiantuntijuus, kokemus, hengellisyys, valta

Onnellisuudesta

Sunnuntai 19.12.2010 klo 11:55

Onnellisuus on jotain mikä kiinnostaa ihmistä suuresti. Sitä on tutkittu paljon ja tutkitaan edelleen. Siitä on monenlaisia määritelmiä ja kukapa ei haluaisi sitä kokea.

Erittäin onnellisten ihmisten piirteiksi voidaan kiteyttää seuraavaa: He käyttävät paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, ja he osaavat ilmaista kiitollisuutta kaikesta, mitä heillä on. He auttavat usein työtovereita ja ohikulkijoita ja ovat optimisteja tulevaisuuden suhteen.

He osaavat iloita elämän nautinnoista ja elää nykyhetkessä. Liikunta on heille viikottainen tai päivittäinen tapa. Lisäksi he ovat sitoutuneita  elinikäisiin päämääriin ja heillä on kyky selviytyä elämässä eteen tulevista haasteista.

Terveydestä ja mielenterveydestä ihmisellä on paljon ymmärrystä, mutta onnellisuudesta ihminen ei ole vielä oivaltanut lähellekään kaikkea. Mielestäni syvin onnellisuus kytkeytyy erottamattomasti hengelliseen edistymiseen. Hengellinen kasvu tuottaa kestävää iloa; rauhaa, jota voidaan vain syvästi tuntien kokea.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onnellisuus, ilo, rauha, kiitollisuus, hengellisyys