Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Hengellisestä kasvusta

Tiistai 7.5.2013 klo 15:41

Tänä päivänä puhutaan yhä enemmän mieluummin hengellisyydestä kuin uskonnollisuudesta tai uskovaisuudesta. Mitä on oikea, todellinen hengellisyys ja hengellinen kasvu. Voidaanko hengellistä kasvua erottaa uskonnollisesta kasvusta ja nk. uskovaisuudesta? Pitäisi määritellä viimeksi mainitut jotta asiaa voisi erotella. Keskityn nyt lähinnä hengellisyyteen ja hengelliseen kasvuun.

Minusta hengellinen edistyminen riippuu paljolti siitä, että ihminen pitää elävää kokemuksellista yhteyttä todellisiin hegellisiin voimiin. Se on sitä, että hän pysähtyy, harjoittaa rukousta, meditaatiota, keskittymistä ja kaikenlaista hiljaisuuteen totuttautumista. Se on myös sitä, että hän tuottaa nk. hengen hedelmiä, ja että hän antaa apua kanssaihmisilleen kaikesta siitä mitä hän itse on saanut mahdollisilta hengellisiltä hyväntekijöiltään. Hyvin paljon on merkitystä myös sillä, että ihminen on nk. hengellisesti köyhä, eli nöyrä - eli sitä, että hän opetettavissa oleva. Sitä että ihminen haluaa oppia ja kasvaa, ja että hänessä on hengen ja täyttymyksen kaipuun nälkä.

Jotta hengellinen kasvu olisi mahdollista, se edellyttää mielestäni ihmisessä ehdotonta rehellisyyttä tunnistaa omaa tilaansa. Tämä tunnistaminen alkaa siitä, että hän tunnistaa ja tiedostaa omaa tarvetilaansa, sitä mitä tarpeita hänellä on ja pyrkii niitä sitten tyydyttämään. Vasta tämän jälkeen voi tajuta elämässään merkityksiä ja arvoja joista niistäkin tänä päivänä puhutaan paljon. Todisteena aidosta hengellisyydestä on mm. se, että ihmisestä tulee aidosti epäitsekäs ja häntä motivoi pyyteetön rakkaus ja palvelumieli. Antaessaa saa toteutuu tässä.

Hengellisyydestä tulee se osoitin joka  osoittaa sen miten hyvin Jumalaa tunteva ihminen on, ja kuinka hyödyllinen hän on kanssaihmisilleen. Hengellisyys lisää kykyä nähdä kauneutta ympäristössään, tunnistaa totuutta merkityksissä ja havaita hyvyyttä arvoissa. Tänä päivänä puhutaan hyvin paljon onnellisuudesta. Minusta syvin onnellisuus liittyy nimenomaan hengelliseen edistymiseen. Hengellinen kasvu tuottaa sellaista kestävää iloa ja rauhaa jonka sanotaan käyvän yli kaiken ymmärryksen.

Tänä päivänä on myös hyvin selvästi havaittavissa se, että ihmiset pyrkivät toteuttamaan itseään mitä useimmissa aineellisissa asioissa. Meillä on kyllä oikeus nauttia saamistamme hyvistä aineellisistakin asioista, mutta mielestäni kaikkein arvokkainta olisi se, jos pystyisimme toteuttamaan ja ilmentämään elämässämme hengellisiä arvoja ja merkityksiä, koska vain ne tuottavat todellista ja ikänsä kestävää iloa ja rauhaa elämäämme.

1 kommentti . Avainsanat: hengellisyys, onnellisuus, kasvu

Oletko pävittänyt tietokoneesi ?

Tiistai 30.4.2013 klo 12:22

Minä olen syntynyt aikana jolloin tietokoneita ei ollut olemassakaan, niin kuin olet todennäköisesti sinäkin, joka luet tätä tekstiä. Silti minä niin kuin sinäkin olemme suurelta osin omien tietokoneittemme ohjelmointimme tuotoksia ja tuloksia. Tällä tarkoitan tietenkin sitä kasvatusta jonka olemme saaneet. Kaikkea sitä mihin meitä on uskotettu uskomaan eli pitämään totena. Samoin kuin meidät on suurelta osin kasvatettu ehdollistamalla. Se on: Jos olet kiltti, me vanhemmat palkitsemme sinut siitä. Jos et tottele, saat syyllistämistä, paheksuntaa, syytöksiä ym. rangaistusta.

Tällaisen kasvatusmallin alle joutuivat lähes kaikki viime sodan jälkeen syntyneet ja ainakin vielä myös 50- luvulla syntyneet. Kauheimpia kuulemiani kasvatusohjeita on ollut: Lapselta pitää ottaa luonto pois ettei se vaan ylpisty. Hyväähän he vain selittivät tarkoittavansa tätä kasvatusmallia, ohjelmointia lapsiinsa suorittaessaan. Joka tällaisen myllytyksen jälkeen on psyykkisesti ehjin nahoin selvinnyt, onnittelen sellaista, ja pidän tätä jopa pienoisena ihmeenä.

Miten on nyt sitten tänä päivänä kun tämän rumban läpikäyneet ovat 50 - 60 - 70 vuotiaita. Monet ovat selvinneet hyvin vaan paljon on niitäkin jotka eivät ole pystyneet päivittämään tietokoneensa ohejlmaa tähän päivään. Olen tullut siihen tulokseen, etteivät ihmiset vain huvikseen riitele keskenään, vaan todellisuudessa, heidän ohjelmansa riitelevät toisten ihmisten ohjelmien kanssa. Jos tämän asian syvästi tajuaa, säästyy todella monelta repivältä riidalta ja näin kykenee vapauttamaan itsensä tähän päivään. Ellei - huono juttu. Voin taata etteivät riidat lopu koskaan, koska niistä on tullut jopa osa ihmisen minuutta.

Mistä sitten voi tietää missä ajassa elää ja onko päivitykset ajan tasalla. Luulen, että sen tietää jokainen ihminen, jos vain suostuu ja uskaltaa sitä itseltään kysyä. Voi olla, että on paljon ihmisiä jotka ovat niin kiireisiä paetessaan itsensä kohtaamista, etteivät ole koskaan edes uskaltaneet pysähtyä ko. asian edessä. Tätä tukee aivan viime päivien uutiset asian tiimoilta jossa kerrottiin, että tänä päivänä ihmiset pelkäävät hiljaisuutta ja pysähtymistä enemmän kuin melua ja hälinää. Tähän on siis tultu, eikä vauhtipyörä monillakaan hiljene ennen kuin vakava sairaus tai viikatemies/ kuoleman läheisyys lopettaa kiireen.

Vielä yksi näkökulma. Tänä päivänä yleisenä trendinä on se, että ihmisiä kehoitetaan hakemaan apua ja neuvoja asiaan kuin asiaan. Tämä tarkoittaa: Samalla viestitetään sitä, että voit yhä vähemmän luottaa itseesi ja omaan arviontiisi elämästäsi ja elämäsi tilanteesta. Ja kuitenkin - Ainoa keino edetä, kehittyä, kasvaa on se, että uskaltaa pysähtyä, katsoa oman paitansa sisäpuolelle ja kysyä: Miten minun tilanteeni on. Miksi on näin kun on. Mikä tähän auttaisi. Millaista ohjausta minun olisi hyvä kuulla ja kuunnella - niin sisäistä kuin ulkoistakin. Jne. jne.

Rohkaisen sinua tutustumaan itseesi ja tietokoneesi päivitykseen, katsomaan, näkemään ja ymmärtämään, että millä vuosikymmenellä se on päivitetty. Ja - olisikohan aika alkaa päivittämään sitä tähän päivään ja aikaan sopivaksi, jos siihen näkee tarvetta.

1 kommentti . Avainsanat: päivitys, ohjelmointi, tietokone, kasvu

Mikä on sinun tarinasi

Lauantai 15.12.2012 klo 13:52

Mitä sinä päivittäin kerrot itsellesi itsestä ja muista? Ovatko ne tarinoita mitä sinulla on tai ei ole? Ovatko ne tarinoita siitä mitä sinä kaipaat ja mitä et kaipaa. Kerrotko tarinoita ilosta, surusta, vapaudesta vai siitä, että koet olevasi uhrin asemassa? Kerrotko sitä mikä on oikein mikä väärin, minkä on muututtava ja minkä pysyttävä samalla lailla kuin ennenkin?

Mitä itsestäsi kerrotkin - vaikka kuinka hyvää tai pahaa, kyseessä on pelkkä tarina. Kokemuksen kiteytyksenä se voi olla suhteellinen totuus, mutta se ei ole lopullinen totuus. Tarinat syntyvät, elävät aikansa, häviävät ja kuolevat. Lopullisella totuudella ei ole mitään tekemistä muuttuvien tunteitten ja olosuhteitten kanssa. Se - totuus todellisesta olemuksestasi ei koskaan muutu.

Lähimmät ihmissuhteet paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita me kerromme itsestämme ja muista. Kriisit ja riidat, esim. perinnönjaossa paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita kukin kertoo itsestään ja toisista. Oikeastaan vasta aikuisina, vanhempiemme kuoleman jälkeen paljastuu totuus siitä millainen perhemalli meillä kullakin on ollut, ja miten olemme itse kukin sen kokeneet. Nyt kun vanhempamme eivät ole enää pitämässä yllä hyvinkin valheellista kulissia ja perhemallia, paljastuu kaikessa raadollisuudessaan se, miten itse kukin on lapsuutensa kokenut ja millaisia haavoja saanut, ja millä tasolla elää elämääsä tänä päivänä.

Tällainen tilaisuus, kasvun haaste kyllä kannattaisi itse kunkin käyttää hyväkseen kasvaakseen viimeistään tässä vaiheessa aikuiseksi ihmiseksi. ´Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut´, eli monella tämäkin tilaisuus jää käyttämättä, so. sitä ei haluta käyttää mahdollisuutena kasvuun. Mieluummin tuhoudutaan ja yritetään tuhota siinä samalla kaikki muutkin, tai tietyt ihmiset. Tässä tämä nk. ego pääsee ilmentämään itseään puhtaimmillaan.

Ehkä kannattaa kuitenkin huomata, että vääränlainen stressin aiheuttaja, (tässä tapauksessa vankkumaton vakaumus omasta oikeassa olemisesta ja toisen väärässä olemisesta) on hyvin tuhoisaa ihmisen psyykelle ja fyysiselle terveydelle. Leppymätön viha, koston halu ja anteeksiantamattomuus voivat kirjaimellisesti tappaa siinä missä pelkokin. Kannattaa huomioida, että tämä kaikki on valinnaista, että on itse osallinen kaikkeen siihen mitä tapahtuu ja miten  haluaa ajatella asioistaan ja ne kokea.

Pitkäaikaisen erimielisyyden jatkuessa voit erinomaisen hyvin testata itsessäsi sitä jatkatko oman oikeassa olemisen tarinaasi jälleen kun aamulla heräät uuteen päivään. Saatat harjoittaa joogaa tai mietiskelyä, mutta todellista harjoitusta on se, jatkatko tarinaa siitä mitä kerrot itsellesi.

Tähän ´minun tarinaani´ latautuu paljon energiaa ja tunteita ja sen kertominen tuottaa loputtomiin muunnelmia pettymyksestä, ilosta, tuskasta ja mielihyvästä. Tekee mieli yhtyä väittämään, että oman tarinsa kertominen on täällä elävien ihmisten ensisijainen uskonto. Kaikki muu on useinkin tekopyhyyttä ja hurskastelua.

Teeppä  testi itsellesi. Kysyppä itseltäsi: Suostutko luopumaan oman tarinasi kertomisesta? Suostutko rehellisesti vastaamaan suostutko vai et?

Kun lakkaat kertomasta tarinaasi itsestäsi, hänestä, heistä tai meistä, kykenet tuntemaan heti täydesti ja syvästi, mitä tarkoittaa  OLLA  se joka olet. Tämän jälkeen yksikään tarina, joka syntyy ja häviää, ei enää kosketa todellista, aitoa minuuttasi. Kokeileppa - vaikka ihan huvin vuoksi.

1 kommentti . Avainsanat: tarinat, totuus, ego, kasvu, riidat

Mitä uskonnollisessa elämässä on tapahtumassa

Keskiviikko 31.10.2012 klo 20:42

Nämä ajat ovat kirkkomme työntekijöille varmaankin monella tapaa masentavia aikoja. Tällä tarkoitan sitä, josko kirkon suosiota mitataan mm. kirkossa pysymisen/ eroamistilastojen suhteen. Kirkkoon kuuluu edelleenkin n. 80 % suomalaisista mikä on hyvin korkea luku katsottiin asiaa mitä kantilta tahansa. Hälyttävää on ehkä se nopeus jolla kirkosta tulee yhä välinpitämättömänpi instituutio yksittäisille ihmisille - varsinkin nuorille.

Moni varmaan miettii - mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. Mitä tämä kertoo uskonnoista, ihmisistä ja sitten tästä ajasta? Ottaisin yhden näkökulman tähän alkuun. Tiede poistaa pelkoja ja taikauskoa maailmasta mikä osaltaan vapauttaa ja helpottaa ihmisten eläää. Joskin taikausko voi edelleen hyvin ja sillä on kysyntää parempien vaihtoehtojen vielä antaessa odottaa itseään.

Yksi muuttava tekijä on se, että yksilöllisyys ja älyllisyys on huimassa kasvussa. Ihmisille ei enää riitä perinne ja tapa kuuluua kirkkoon ja vain käydä kirkossa. Tärkeimmäksi syyksi kirkosta eroajat ovat maininneet sen, ettei kirkolla  ole heille instituutiona mitään merkitystä. "Uskonnolta haetaan yhä enemmän henkilökohtaisuutta ja merkitystä omassa elämässä. Pelkkä perinne ei enää riitä motivaatioksi". Näin sanoo johtaja Hanna Salomäki kirkon tutkimuskeskuksesta. ( Omakohtaisen kokemisen merkityksestä olen kirjoittanutkin monissa aiemmissa blogeissani.)

Lääkkeeksi edellä mainittuihin selvityksiin seurakunnat pohtivat miten tavoittaa ihmiset paremmin. Pelastusrenkaana nähdään sosiaalinen media, johon kirkko aikoo nyt satsata. Herää kysymys, mitä sitten vaikka kirkko tavoittaakin ihmisiä, kun eroamisen syy on siinä, ettei kirkolla ole enää heille tarjottavana oikeastaan mitään. Näin ihmiset ovat kertoneet ko. asiasta heiltä sitä kysyttäessä.

Itse näen näin, että olemme siirtymässä pelon, taikauskon ja ulkopuolisten auktoriteettien sanelemasta uskonnosta todelliseen rakkauteen, omakohtaiseen kokemukseen perustuvaan uskontoon. Sellaiseen uskontoon joka myös voidaan elää todeksi. Mutta vielä ei ole moniakaan ihmisiä jotka osaisivat kertoa mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tarkasteluun tulee myös se, mikä on ihmisen todellinen perusidentiteetti. Ihmisille aiheuttaa hämmennystä se, kun uskonnon auktoriteetit ja ´asiantuntijatkaan´ eivät oikein  tiedä missä mennään.

Kun asiaa katsoo laajemmasta näkökulmasta voi nähdä, että länsimainen institutionaalinen kirkko on osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä eikä näin ollen kirkko voi uudistaa itseään ennen kuin koko länsimainen yhteiskuntajärjestys on uudistettu. Kirkolla instituutiona on kyllä yksi tärkeä tehtävä. Se siirtää kulloisenkin perinteen seuraaville sukupolville. Yksilö ei sitä voi tehdä, mutta kirkko instituutiona onnistuu tässä.

Kaiken kaikkiaan - näen, että menemme lujaa vauhtia hyvään suuntaan. Jopa nopeampaa kuin huomaammekaan. Samaan aikaan kaikki toimimaton riutuu henkitoreissaan ja koettaa pysyä hengissä. Täytyy vain kärsivällisesti odottaa, että mätäpaise paukahtaa aikanaan kunnolla rikki - ja vasta tämän jälkeen todellinen paraneminen, uudistuminen ja aito hengellisyys pääsee elämään. Tätä odotellessasi, älä menetä uskoasi parempaan huomiseen - minäkään en niin tee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, uskonto, hengellisyys, muutos, kasvu

Vapaudesta - osa 4 Kell onni on se onnen kätkeköön

Sunnuntai 2.9.2012 klo 10:14

Kell onni on se onnen kätkeköön ajatus tuli mieleeni saadessani palautetta vapautta käsittelevistä kirjoituksistani. Myötätunto nousi mieleeni ajatellessani sitä mitä parisuhteessa tapahtuu ja aiheuttaa se, kun toinen kehittyy ja toinen taas ei. Ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu se, kun vain toinen kehitty ja toinen ei. Luulisi, että on iloinen asia molemmille se, kun edes toinen lähtee kasvuun. Näin ei asianlaita ole ollenkaan. Tässäkin voin puhua oman kokemani pohjalta.

Kun parisuhteessa tapahtuu muutoksia se aiheuttaa aina kriisin - myös kasvuun lähtevälle, koska toinen kokee kasvun uhkana ja huonona asiana. Kannattaa ymmärtää, että toinen reagoi käytökseesi juuri siten, kuin hänen uskomuksensa sen hänelle sanoo. Nyt kasvuun lähtenyt joutuu ottamaan huomioon myös sen, että toinen saattaa tehdä kaikkensa estääkseen sinua muuttumasta ja kasvamasta. Laajentunut ymmärryksesi joutuu heti koetukselle siinä, että pystytkö olemaan lujana ja uskollisena omalle kasvullesi, reagoi toinen miten tahansa. Suosittelen tässä hitaan kasvun ja muutosten taktiikkaa jotta sisimpäsi ehtii tottua myös ulkoisesti uuteen identiteettiisi. Ja myös toinen saa aikaa kasvamiseen ja hyväksymiseen.

Monien on pakko purkaa ihmissuhteensa, koska se rajoittaa heidän kasvuaan ja kehitystään. Osaa taas pelottaa heidän kumppaninsa vapaudentarve. He tulkisevat sen useinkin haluksi irtaantua kuin että toinen haluaisi tilaa ja aikaa etsiä rauhassa omaa sieluaan tai korkeampaa minäänsä. Ajattele vankia, jota vartija vartioi ympäri vuorokauden. Kumpi oikeastaan on vanki, vartija vai vanki? Jos tunnet, että sinun on jatkuvasti valvottava toista etkä luota häneen ja anna hänelle hänen vapauttaan, olet samassa ansassa kuin hänkin. Moni kadottaa vapautensa pitämällä jatkuvasti silmällä sitä, mitä hän ei halua menettää käyttäen kaiken aikansa toisen vahtimiseen.

Mitä mustasukkaisuus oikein on? Minusta mustasukkaisuuden tunne perustuu aina pelkoon, että kumppanisi antaa muille jotakin, mitä et itse saa häneltä. Kun tarkemmin ajattelee asiaa, kyse onkin usein jostakin, mitä et itsekään anna ja suo itsellesi. Jos olet puolisostasi mustasukkainen, silloin kun hän on huomaavainen jotakuta toista kohtaan ja rajoitat hänen vapauttaan, mieti asiaa uudelleen. Ehkäpä jokin puoli minuudestasi ei saa sinulta tarvitsemaansa huomiota osakseen. (Tämä voi olla vaikeaa ymmärtää tämän tarkemmin tätä selittämättä).

Mustasukkaisuus riistää vapauden sekä siltä, joka on mustasukkainen että siltä, jota yritetään omistaa. Jos suot itsellesi sen, mitä tarvitset - olkoon kyse huomiosta, rakkaudesta tai mistä tahansa muusta - et tunne mustasukkaisuutta. Huomaat saavasi tyydytystä monelta muulta taholta ja muilta ihmisiltä etkä vain niiltä joita rakastat. Mustasukkainen pelkää ja uskoo puutteeseen, siihen että kaikille riitä. Vapaa kokee turvallisuutta ja uskoo runsauteen, siihen että jokaiselle on tarpeeksi.

Haluan päättää tämän kirjoituksen mieliajatuksiini, joka pätee mielestäni tätä vapaudenkin teemaa käsitellessäni: Useimmat kuvittelevat turvallisuudentunteen tulevan ulkopuolelta, jostakin tai joltakulta. Kuitenkaan - Mitään ei voida antaa sinulle, ennen kuin itse voit suoda sen itsellesi. Jos et kykene suomaan sitä itsellesi, kukaan muukaan ei voi antaa sitä sinulle. Tämä tarkoittaa, että mitä tahansa etsitkin tunteaksesi olosi turvalliseksi - rahaa, tyttö- tai poikaystävää, avioliittoa tai kotia - mikään etsimistäsi asioista ei voi tyydyttää tarvettasi, ennen kuin olet suonut itsellesi sisäisen turvallisuudentunteen. Ja tässä voin auttaa sinua: Näkemään mikä estää sinua tuntemasta turvallisuutta, ja olla rinnalla poistamassa esteitä sisäisen vapauden ja turvallisuudentunteen kokemisen tieltä.

3 kommenttia . Avainsanat: vapaus, turvallisuus, mustasukkaisuus, pelko, kasvu, kriisi