Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Kateus vie kalatkin vedestä

Sunnuntai 7.10.2012 klo 19:23

Kaikki tuntevat sanonnat: "Kateus  vie kalatkin vedestä", ja "Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista". Nämä kuvatavat hyvin kateuden ilmenemistä. Kuinka ajankohtaisia ja paikkansapitäviä ko. sanonnat edelleenkin ovat.

Mitä on kateus? En pyri nyt täydellisiin ja kaiken kattaviin määritelmiin, vaan kerron mitä minulle tulee tästä mieleen. Koetan valottaa kateutta uudelta ja kenties poikkeavaltakin näkökulmalta, en pelkästään sitä mitä on totuttu kateudesta ajattelemaan. Mielestäni kateus on jonkin puutetta kateellisella. Hän kokee ja kärsii jonkin puutteesta ja kuvittelee toisella olevan sitä mitä itseltään kokee puuttuvan. Tämä kärsimys sitten ilmenee hyvin monilla tavoilla - jopa halulla tuhota toisen omaa seurauksista välittämättä.

Kateus on hyvin primitiivinen reaktio siihen, kun näkee, kuulee tai kuvittelee toisella olevan joitain mitä itsellä ei ole. Kateus kertoo alkeellisuudesta, kehittymättömyydestä, sivistymättömyydestä ja on hyvin tuhoava käyttäytymismuoto nimenomaan kateelliselle itselleen - kuten sananalaskut yksinkertaisuudessaan sen ilmentävät.

Miksi on kateutta? Mielestäni siksi, että kateelliselta puuttuu yhteys omaan sisimpänsä runsauteen. Hän on täysin tietämätön oman sisimpänsä vauraudesta. Kukaan ei ole auttanut ihmistä tunnistamaan sisimpäänsä eikä hän itsekään ole kyennyt siihen yhteyttä luomaan. Sen seurauksena hän on joutunut samaistumaan mieleensä - egoonsa, joka on ihmisen varjominä, korvikeminä, käyttöminä. Ja kateus on vain egon sivutuote, sen monien puutteitten kokemisten joukossa.

Miten ihminen voisi ottaa kateuden ilmenemisen käyttövoimakseen? Esimerkiksi siten, että ajattelee aina kateuden ilmentyessä sen tarkoittavan sitä, että kysyy itseltään - mitä minulta nyt puuttuu. Tämän huomaaminen on aina kehityksen merkki, ja tämän seurauksena voisi alkaa heti miettimään sitä miten voisi alkaa suomaan itselleen kaikkea sitä mitä kokee tarvitsevansa ja jota ei koe itsellään olevan.

Olen sitä mieltä, että kateudesta on oikeastaan ihan turhaa edes puhua ellei sen ilmenemistä suhteuteta sen vastakohtaan eli runsauteen, varurauteen, siihen ihmisen olotilaan jossa ihminen ei koe minkään puutetta sisimmässäänkään. ( Puhun nyt lähinnä vain sisäisistä tiloista, en ulkoisista, aineellisista puutteista).

Kun katsoo mitä kateudesta kirjoitetaan, esim. Vikipedia, siellä kerrotaan lähinnä vain kateuden ilmenemisestä. Eli siitä miten se ilmenee ihmisen mielessä ja tunteissa ja sitä kautta ympäristössä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Juuri missään ei kerrota eikä auteta ihmistä siinä miten hän voisi alkaa kokea runsautta elämässään. Näin hän voisi vapautua kateudestaan joka syö ihmistä sisältäpäin ja tuhoaa tätä kautta jopa ihmisen terveyttäkin hyvin salakavalalla tavalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kateus, runsaus, vauraus, puute, viha, kosto