Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Tavaroihin kiintyminen ja kiinnittyminen

Perjantai 19.10.2012 klo 16:00

Kuulun nk. suureen ikäluokkaan, joka on syntynyt viime sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Lapsuudessani kaikesta tavarasta oli vielä puutetta. Kaikki vähänkin merkittävä tavara säilytettiin, pantiin talteen. Hyvin yleinen sanonta kuuluikin: ´Kyllä aika tavaran kaupittee´. Millainen suhde ihmisillä on tänä päivänä tavaroihin. Onko mikään muuttunut - varsinkin oman ikäpolveni ihmisillä.

Tekisi mieli väittää, että asennoituminen ei ole paljoa muuttunut. Tavaraa on kaupan niin paljon, että väkisinkin niitä pursuaa yli oman tarpeen kun aina uutta, parempaa ja mielenkiintoisempaa on tarjolla. Mistä johtuu se, että ihmisillä on vaikeuksia luopua liiasta tavaramäärästä kun uutta hankitaan tilalle. Mistä tässä on kysymys. Onko se luopumisen vaikeutta ja pelkoa, että ´sitä saattaa tarvita´, vai vain omistamisen halua, vai jopa sitä, että kokee tietyt tavarat  osaksi omaa minuuttaan. Jos näin on, niin mitä on tämä tavaraan kiinnittyminen? Voisiko asia olla toisinkin?

Luulen, että on paljon ihmisiä jotka eivät koe tässä asiassa mitään ristiriitaa ja sitä, että tässä olisi jotain kummallista ja haitallista. He rakentavat minuuttaan tavaroillaan, ovat aina niin tehneet ja haluavat tehdä niin jatkossakin. Sanoisinkin tällaisia ihmisiä täysin unessa oleviksi, täysin tiedostamattomaksi, nk. ruususen unta nukkuviksi. Nyt keskitynkin ihmisiin jotka kokevat jo ahdistuneisuutta tavarapaljoudestaan ja kokeat tuskaa varsinkin silloin kun joutuu luopumaan jostain rakkaasta esineestään tai omaisuudestaan. Sanoisin näitä ihmisiä jo heräämässä oleviksi, koska he kokevat, että kaikki ei ole niin hyvin kuin voisi olla.

Kun kiintyy tavaroihin, ja kun käyttää niitä kohentaakseen omaa arvoaan muiden ja omissa silmissään, huoli esineistä, tavaroista ja omaisuudesta saattaa helposti vallata ihmisen koko elämän. Kun ihminen rakentaa minuuttaan tavaroiden ja esineiden avulla, hän ei todellisuudessa arvosta niitä sellaisenaan, eikä myöskään kykene nauttimaan niistä sellaisenaan, koska hän etsii niistä itseään. Hän käyttää niitä itsetuntonsa pönkittämiseen. Tämän seurauksena hän saa kintereilleen myös hiipivän pelon. Syvällä sisimmässään ihminen tietää, että samaistuessaan esineisiin ja niiden tuomaan statukseen, tai vaikkapa oppiarvoihin näiden tuoma itseluottamus ja itsetunto eivät ole todellisia. Tosipaikan tullen ne eivät kestä, ja tämä tuo em. epävarmuuden tunteen.

Jos ihminen ei rakenna minuuttaan esineillä ja arvostaa niitä sellaisenaan, hän pystyy myöntämään niiden arvon ilman mielen arviota. Tällöin hän kykenee tuntemaan esineistä, rahallisesti hyvin vähäarvoisistakin - suurta kiitollisuutta ja iloa. Tähän kykenee vain jos ei ole kiintynyt ja kiinnittynyt esineisiin ja tavaroihin ja kaikenlaisiin muihinkin muotoihin - koska nämä kaikki ovat katoavaisia eli syntymän ja kuoleman lain alaisia. Eli - älä yritä rakentaa minuuttasi muotojen avulla, minkään näkyvän identiteetin avulla.

Kun katsot rakastamaasi ihmistä ja tunnet syvää rakkautta häntä kohtaan, tai kun katselet luonnon kauneutta, esimerkiksi ihanaa auringonlaskua, jokin syvällä sisimmässäsi reagoi tähän hyvin voimakkaasti. Viivähdä hetkeksi tässä ja yritä tuntea ja kokea tätä rakkautta ja kauneutta vieläkin syvemmin, sillä tässä on kysymyksessä sinun todellinen minuutesi, sinun tosiolemuksesi, ydinminuutesi ( johon blogeissani viittaan tämän tästä).

Ulkoinen muotosi on vain väliaikainen heijastus tästä sisimmässäsi olevasta olemuksesi ytimestä. Ihmisen tosiolemus on rakkaus ja kauneus eivätkä ne koskaan hylkää häntä vaikka ihmiset ja ulkoiset muodot niin tekevätkin. Meidän todellisena tehtävänämme on tajuta tämä, saada yhteys toimivaksi, pitää sitten huolta yhteydestämme sisimpäämme, todelliseen olemukseemme. Ja ilmentää sitten tätä todellista olemustamme, rakkauttamme - ympärillemme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luopuminen, kiintyminen, kiinnittyminen, ahdistus, minuus, ydinolemus, rakkaus, kauneus