Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Mitä uskonnollisessa elämässä on tapahtumassa

Keskiviikko 31.10.2012 klo 20:42

Nämä ajat ovat kirkkomme työntekijöille varmaankin monella tapaa masentavia aikoja. Tällä tarkoitan sitä, josko kirkon suosiota mitataan mm. kirkossa pysymisen/ eroamistilastojen suhteen. Kirkkoon kuuluu edelleenkin n. 80 % suomalaisista mikä on hyvin korkea luku katsottiin asiaa mitä kantilta tahansa. Hälyttävää on ehkä se nopeus jolla kirkosta tulee yhä välinpitämättömänpi instituutio yksittäisille ihmisille - varsinkin nuorille.

Moni varmaan miettii - mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. Mitä tämä kertoo uskonnoista, ihmisistä ja sitten tästä ajasta? Ottaisin yhden näkökulman tähän alkuun. Tiede poistaa pelkoja ja taikauskoa maailmasta mikä osaltaan vapauttaa ja helpottaa ihmisten eläää. Joskin taikausko voi edelleen hyvin ja sillä on kysyntää parempien vaihtoehtojen vielä antaessa odottaa itseään.

Yksi muuttava tekijä on se, että yksilöllisyys ja älyllisyys on huimassa kasvussa. Ihmisille ei enää riitä perinne ja tapa kuuluua kirkkoon ja vain käydä kirkossa. Tärkeimmäksi syyksi kirkosta eroajat ovat maininneet sen, ettei kirkolla  ole heille instituutiona mitään merkitystä. "Uskonnolta haetaan yhä enemmän henkilökohtaisuutta ja merkitystä omassa elämässä. Pelkkä perinne ei enää riitä motivaatioksi". Näin sanoo johtaja Hanna Salomäki kirkon tutkimuskeskuksesta. ( Omakohtaisen kokemisen merkityksestä olen kirjoittanutkin monissa aiemmissa blogeissani.)

Lääkkeeksi edellä mainittuihin selvityksiin seurakunnat pohtivat miten tavoittaa ihmiset paremmin. Pelastusrenkaana nähdään sosiaalinen media, johon kirkko aikoo nyt satsata. Herää kysymys, mitä sitten vaikka kirkko tavoittaakin ihmisiä, kun eroamisen syy on siinä, ettei kirkolla ole enää heille tarjottavana oikeastaan mitään. Näin ihmiset ovat kertoneet ko. asiasta heiltä sitä kysyttäessä.

Itse näen näin, että olemme siirtymässä pelon, taikauskon ja ulkopuolisten auktoriteettien sanelemasta uskonnosta todelliseen rakkauteen, omakohtaiseen kokemukseen perustuvaan uskontoon. Sellaiseen uskontoon joka myös voidaan elää todeksi. Mutta vielä ei ole moniakaan ihmisiä jotka osaisivat kertoa mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tarkasteluun tulee myös se, mikä on ihmisen todellinen perusidentiteetti. Ihmisille aiheuttaa hämmennystä se, kun uskonnon auktoriteetit ja ´asiantuntijatkaan´ eivät oikein  tiedä missä mennään.

Kun asiaa katsoo laajemmasta näkökulmasta voi nähdä, että länsimainen institutionaalinen kirkko on osa länsimaista yhteiskuntajärjestystä eikä näin ollen kirkko voi uudistaa itseään ennen kuin koko länsimainen yhteiskuntajärjestys on uudistettu. Kirkolla instituutiona on kyllä yksi tärkeä tehtävä. Se siirtää kulloisenkin perinteen seuraaville sukupolville. Yksilö ei sitä voi tehdä, mutta kirkko instituutiona onnistuu tässä.

Kaiken kaikkiaan - näen, että menemme lujaa vauhtia hyvään suuntaan. Jopa nopeampaa kuin huomaammekaan. Samaan aikaan kaikki toimimaton riutuu henkitoreissaan ja koettaa pysyä hengissä. Täytyy vain kärsivällisesti odottaa, että mätäpaise paukahtaa aikanaan kunnolla rikki - ja vasta tämän jälkeen todellinen paraneminen, uudistuminen ja aito hengellisyys pääsee elämään. Tätä odotellessasi, älä menetä uskoasi parempaan huomiseen - minäkään en niin tee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirkko, uskonto, hengellisyys, muutos, kasvu

Vihan vammauttamat

Perjantai 17.12.2010 klo 10:37

Viha on lamauttava tunne, jota löytyy jokaisesta ihmisestä. Se syntyy puutteen tai vähemmälle jäämisen kokemuksesta. Lapsi jonka vanhemmat hyväksyvät vain tietyin ehdoin, oppii kiltiksi ja nöyräksi. Samalla hän oppii, että omana itsenään hän ei ole riittävän arvokas, mutta kilttinä ja sopeutuvana on.

Kiltiksi opetetun on vaikeaa myöhemminkään oppia näyttämään vihamielisyyttä. Ihmissuhteissa kiltiksi opetettu ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka häntä kohdeltaisiin väärin. Vihan näyttäminen vaatii henkistä turvallisuutta. Jos sitä ei ole, viha kääntyy sisäänpäin. Masennus on vain sisäänpäin kääntynyttä vihaa.

Viha on voima, joka kykenee viemään sinut pois niiden asioiden  ulottuvilta, joille olet vihainen. Toisinaan viha voi olla myös hyödyllistä, esimerkiksi jos se saa sinut lähtemään tilanteesta, joka on sinulle vahingollinen. Tässä viha toimii muutosvoimana.

Ei ole helppoa tunnustaa itselleen olevansa vihainen, kun meille on opetettu, että ikäviä tunteita pitää hallita ja niistä pitää päästä eroon. Itsetuntemus on tehokas apuväline omien tunteiden hallinnassa. Jos vihaansa saa kosketuksen ja tajuaa sen alkulähteen, on helpompaa antaa anteeksi ja antaa elämän jatkua.

 

2 kommenttia . Avainsanat: viha, kiltteys, masennus, itsetuntemus, muutos