Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

"Onnea onkimassa"

Tiistai 20.11.2012 klo 17:08

Fst tv kanavalla on menossa ruotsalainen sarja jonka nimi on: "Onnea onkimassa". Tästä tuli mieleeni ajatus, että me kaikkihan olemme tavallamme etsimässä onnea ja tahtoisimme kokea onnen meille sopivammalla tavalla ja sopivammassa muodossa. Kukin juuri sillä tavalla mikä itselle parhaimmalta tuntuu ja sopii. Miksiköhän se monelta vain jää lähtötasolle, etsinnän tasolle - ilman kokemusta täyttymyksen tunteesta.

Kun sanomme, että etsimme jotain, samalla kerromme itsellemme ja muille, että meiltä puuttuu jotain. Että sitten olisimme onnellisia kun saisimme etsimämme ja haluamamme. Suurin osa ihmisistä jäsentää vielä asian niin, etää tämä puuttuva osio on itsemme ulkopuolella. Eli sen antaa ihmiselle joko raha tai muu aineellinen vauraus tai sitten Jumala henkisessä mielessä. Tämä kertoo siitä, että olemme samaistuneet omiin ajatuksiimme ja käsityksiimme ja tunnustamme tällä sen, että ihmisen todellinen olemus on heikko, vaillinainen ja puutteellinen.

Nykyään on jo yhä enemmän ihmisiä, jotka tunnistavat sen, että ´puuttuva osio´ on kyllä ihmisessä itsessään, mutta hän ei saa sitä jostain syystä käyttöönsä. Tällöin hän ei ole paljoakaan paremmassa asemassa kun ne, jotka eivät edes tätä tunnista. Siitä huolimatta kannattaa onnistella itseään ja antaa itselleen tunnustusta siitä, että on lähtenyt takaisin itsensä löytämisen tielle. Ihmisen osaan vain kuuluu tässä kehityksen vaiheessa opetella sietämään epävarmuutta, tuskaa ja ahdistusta, kuin myös sitten nauttimaan löytämisen ja haltioitumisen tuottamasta ilosta.

Tässä vaiheessa askel eteenpäin on monella hankkia lisää tietoa. Moni ahmii ja ahmii lisää tietoja ja taitoja ja kuvittelee, että tämä auttaa onnen etsinnässä ja toisi turvaa omaan elämään. Pelko saa aivomme keskittymään paljolti juuri tiedonkeruuseen. Hän huomaa kuitenkin aika pian, että vaikka hankkisi kuinka paljon tietoa, tulee yhä uusia tiedon tarpeita ja onni tuntuu koko ajan vain pakevan edeltä. Tuntuu kuin ajaisi takaa virvatulta ja täyttymyksen tunne jää edelleenkin saamatta ja kokematta.

Kun mikään ei tunnu auttavan, jää jäljelle mahdollisuus ja tilaisuus pysähtyä ja antautua kaiken edessä. En tarkoita, että löisi kaiken läskiksi ja lopettaisi kaiken siihen, vaan aktiivista antautumista, suostumista totaalisesti pysähtymään kaiken edessä ja katsomaan mitä sitten tapahtuu. Sanoisin, että tämä on rohkein teko ihmiselle ja vasta monien koettelemusten ja kärsimysten kautta ihminen saattaa antautua. Se, että suostuu pysähtymään, pysäyttämään ja hiljentämään mielensä on se tie jota käydä - vaan kuka suostuu tähän. Tässä on taas yksi elämän paradokseista: Me pakenemme, kartamme ja välttelemme kaikkea sitä (pysähtymistä, hiljentymistä), mikä toisi sen, mitä me kaikkein kiihkeimme kaipaamme,( rauhaa). Eikö olekin kummallista!

1 kommentti . Avainsanat: onni, tieto, oppiminen, rohkeus, kärsimys, antautuminen