Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Suurin pelkomme

Sunnuntai 9.6.2013 klo 14:37

Olen pannut merkille, että me ihmiset pyrimme säilyttämään kaiken sen mistä pidämme ja mihin kiinnymme. Haluamme säilyttää rakkaat tavaramme, terveytemme, nuoruutemme, nautintomme, rakastettumme, onnemme jne.

Sitten me haluamme torjua kaiken sen mistä emme pidä; vanhenemisen, sairaudet, yksinäisyyden, kurjuuden jne. Huomaamme tarkertuvamme asioihin jotka ovat jokatapauksesa katoavaisia. Tämä takertuminen aiheuttaa suurta kärsimystä ja ahdistusta.

Jotta voisimme kokea todellista vapautta on hyvä tutkia mielemme toimintaa tässä ja nyt ja huomata se, että viime kädessä me pelkäämme menettävämme kaiken sen, mistä pidämme ja mihin takerrumme. Viime kädessä me pelkäämme menettävämme kaiken edellä mainitun - jopa koko elämän, eli suurin pelkomme on kuoleman pelko.

Kun ihminen menettää itselleenn mieleisensä asian tai ihmisen, hän alkaa useinkin etsiä niitä uudestaan toivoen saavansa tilalle vielä parempaa jota ei enää menettäisi. Kun ihmiselle tulee ikää ja hän kypsyy - toivottavasti, hän alkaa tajuta vähitellen, miten turhaa on tarkertua kaikkeen sellaiseen minkä varmasti menettää, tulee menettämään.

Tämä haluaminen - saaminen ja sitten menettäminen, kun tämä toistuu riittävän usein, tämä pettymys kypsyttää mieltä ja lisää halukkuutta ja rohkeutta nähdä totuus, joka useinkin voi näyttäytyä aluksi tylynä ja kovanakin hyväksyä.

Totuushan on, että me kaikki menetämme nuoruutemme, terveytemme, rakastettumme, nautintomme, jopa ymmärryksemme ja lopulta koko kehommekin. Menetämme kaiken näkyvän. Vaikka tiedämme tämän olevan totta, syvällä sisimmässämme elää viimeiseen asti toive - jospa se ei kuitenkaan koske minua, muita kyllä.

Nyt tulemme tärkeään kohtaan. Jos vain sallisimme ja uskaltaisimme itsemme hetkenkään kokea, millaista on menettää kaikki, todella kaikki, saattaisimme tämän seurauksena kyetä oivaltamaan mitä jää, mikä on aina ollut meillä ja jota ei edes voi menettää. Mutta mielemme, egomme on ovela. Se haluaa pitää meidät otteessaan, pelossaan. Se ei halua, että me kohtaisimme pelkomme. Mieli haluaa säilyttää olemassaolonsa ja siinä se onnistuu jos meissä on vähänkään pelkoa ja kärsimystä. Voisi sanoa, että mieli on jopa kehittänyt pelon, jotta se säilyttäisi olemassaolonsa ja valtansa.

Tästä edellä mainitusta mielestäni suuri Opettajamme puhui, kun hän sanoi jotenkin näin: " Se joka kadottaa, menettää elämänsä ( on valmis kohtaamaan pelkonsa ja luopumaan epätodesta elämästään, harhoistaan ) - löytää, saa sen". Todellisen elämän, kokemuksen todellista elämästä. Sinun ei tarvitse uskoa tätä. Testaa, onko tämä totta, vai puhunko mielestäsi aivan hulluja!

1 kommentti . Avainsanat: kärsimys, pelko, antautuminen, tiedostaminen, oivaltaminen

Rauhaa vai rauhattomuutta

Lauantai 22.12.2012 klo 13:05

Näin joulun alla ajatus rauhasta käynee meidän monienkin mielessä aivan luonnostaan. Itse kullakin on erilaiset odotukset ja käsitykset siitä mitä rauha on ja miten se on mahdollista saavuttaa ja kokea. Luomalla sille hyvät puitteet mielemme on ehkä helpompi rauhoittua. Ja tähän monien jouluvalmistelutkin tähtäävät. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni onnistuu tässä rauhan tavoittelussaan joulun aikaan.

´Ollakko vai eikö olla´ - ajatus putkahti mieleeni pohtiessani mielen toimintaa ja  sitten olemista - sitä, että mitä oleminen on ja voiko sitä edes ns. ajatella. Mietin myös tämän olemisen suhdetta mieleen, ajatuksiin ja henkisiin harjoituksiin.

Olen ymmärtänyt, jos tällaista voi edes ymmärtää, että ´olemisen´ salaisuus  on hyvin, hyvin  yksinkertainen asia. Niin yksinkertainen, että emme sitä edes huomaa  päivittäisessä elämässämme - kun huomaamme jo ajattelevamme kaikenlaista. Vaikka koettaisi kiinnittää huomionsa pelkkään olemiseen, saattaa huomata hetken päästä, että ajattelee jo kaikenlaista, esim. sitä mitä nyt olisi hyvä tehdä ja miten nyt siihen ja siihen asiaan suhtaudun.

Kun oleminen ei ole tekemistä eikä harjoitusta, se saa mielemme yhä enemmän ymmälle. Olemme niin tottuneet siihen, että kaikki arvokas on saavutettavissa tekemisen kautta. Nyt sitten pitäisi yks kaks alkaa luopumaan tästä ajatuksesta ja käsityksestä, ja jopa siitä, että olemistaan ei voi edes ajatella. Tämä menee jo monien ymmärryksen yli ja he luovuttavat viimeistään tässä vaiheessa - kunnes huomaavat luovansa jällen  kärsimystä elämäänsä ja ovat taas halukkaita pysähtymään ja kysymään mistä tässä kaikessa oikein on kysymys.

Olen tullut siihen tulokseen, että uskallus pysähtyä, suostua pysähtymään ja haluta mielen pysähtyä - on ehkä rohkeinta mihin ihminen voi elämässään alkaa ja suostua. Pelottelemme itseämme kaikenlaisilla mörköillä, että ajatuskin rauhasta on monelle vain kaukainen haave. Ja kuitenkin jokainen voi syvällä sisimmään tuntea ja kokea, että se on mahdollista jos vain uskaltaisi rauhoittua ja pysähtyä. Vaan olemmeko riittävän halukkaita ´maksamaan´ rauhasta minkä hinnan se vaatii - tätä voi itse kukin kysyä itseltään.

Minua helpottaa ja lohduttaa jo pelkkä tieto siitä, että rauha, todellinen rauha on mahdollinen, jos vain suostun pysähtymään ja hiljentymään ja katsomaan mitä sitten tapahtuu. Ja että tämä ei ole ajattelemista eikä tekemistä eikä suorittamista. Tämä on kaikkein suurin lahja minkä ihminen voi saada ja omata - vieläpä ilmaiseksi. Se on kaikille tarjolla, niin rikkaille kuin köyhille. Tässä elämä on hyvin oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Hyvää joulua ja rauhaa sinulle lukijani!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauha, mieli, rauhtattomuus, pelko, tietoisuus, oleminen

Vapaudesta - osa 4 Kell onni on se onnen kätkeköön

Sunnuntai 2.9.2012 klo 10:14

Kell onni on se onnen kätkeköön ajatus tuli mieleeni saadessani palautetta vapautta käsittelevistä kirjoituksistani. Myötätunto nousi mieleeni ajatellessani sitä mitä parisuhteessa tapahtuu ja aiheuttaa se, kun toinen kehittyy ja toinen taas ei. Ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu se, kun vain toinen kehitty ja toinen ei. Luulisi, että on iloinen asia molemmille se, kun edes toinen lähtee kasvuun. Näin ei asianlaita ole ollenkaan. Tässäkin voin puhua oman kokemani pohjalta.

Kun parisuhteessa tapahtuu muutoksia se aiheuttaa aina kriisin - myös kasvuun lähtevälle, koska toinen kokee kasvun uhkana ja huonona asiana. Kannattaa ymmärtää, että toinen reagoi käytökseesi juuri siten, kuin hänen uskomuksensa sen hänelle sanoo. Nyt kasvuun lähtenyt joutuu ottamaan huomioon myös sen, että toinen saattaa tehdä kaikkensa estääkseen sinua muuttumasta ja kasvamasta. Laajentunut ymmärryksesi joutuu heti koetukselle siinä, että pystytkö olemaan lujana ja uskollisena omalle kasvullesi, reagoi toinen miten tahansa. Suosittelen tässä hitaan kasvun ja muutosten taktiikkaa jotta sisimpäsi ehtii tottua myös ulkoisesti uuteen identiteettiisi. Ja myös toinen saa aikaa kasvamiseen ja hyväksymiseen.

Monien on pakko purkaa ihmissuhteensa, koska se rajoittaa heidän kasvuaan ja kehitystään. Osaa taas pelottaa heidän kumppaninsa vapaudentarve. He tulkisevat sen useinkin haluksi irtaantua kuin että toinen haluaisi tilaa ja aikaa etsiä rauhassa omaa sieluaan tai korkeampaa minäänsä. Ajattele vankia, jota vartija vartioi ympäri vuorokauden. Kumpi oikeastaan on vanki, vartija vai vanki? Jos tunnet, että sinun on jatkuvasti valvottava toista etkä luota häneen ja anna hänelle hänen vapauttaan, olet samassa ansassa kuin hänkin. Moni kadottaa vapautensa pitämällä jatkuvasti silmällä sitä, mitä hän ei halua menettää käyttäen kaiken aikansa toisen vahtimiseen.

Mitä mustasukkaisuus oikein on? Minusta mustasukkaisuuden tunne perustuu aina pelkoon, että kumppanisi antaa muille jotakin, mitä et itse saa häneltä. Kun tarkemmin ajattelee asiaa, kyse onkin usein jostakin, mitä et itsekään anna ja suo itsellesi. Jos olet puolisostasi mustasukkainen, silloin kun hän on huomaavainen jotakuta toista kohtaan ja rajoitat hänen vapauttaan, mieti asiaa uudelleen. Ehkäpä jokin puoli minuudestasi ei saa sinulta tarvitsemaansa huomiota osakseen. (Tämä voi olla vaikeaa ymmärtää tämän tarkemmin tätä selittämättä).

Mustasukkaisuus riistää vapauden sekä siltä, joka on mustasukkainen että siltä, jota yritetään omistaa. Jos suot itsellesi sen, mitä tarvitset - olkoon kyse huomiosta, rakkaudesta tai mistä tahansa muusta - et tunne mustasukkaisuutta. Huomaat saavasi tyydytystä monelta muulta taholta ja muilta ihmisiltä etkä vain niiltä joita rakastat. Mustasukkainen pelkää ja uskoo puutteeseen, siihen että kaikille riitä. Vapaa kokee turvallisuutta ja uskoo runsauteen, siihen että jokaiselle on tarpeeksi.

Haluan päättää tämän kirjoituksen mieliajatuksiini, joka pätee mielestäni tätä vapaudenkin teemaa käsitellessäni: Useimmat kuvittelevat turvallisuudentunteen tulevan ulkopuolelta, jostakin tai joltakulta. Kuitenkaan - Mitään ei voida antaa sinulle, ennen kuin itse voit suoda sen itsellesi. Jos et kykene suomaan sitä itsellesi, kukaan muukaan ei voi antaa sitä sinulle. Tämä tarkoittaa, että mitä tahansa etsitkin tunteaksesi olosi turvalliseksi - rahaa, tyttö- tai poikaystävää, avioliittoa tai kotia - mikään etsimistäsi asioista ei voi tyydyttää tarvettasi, ennen kuin olet suonut itsellesi sisäisen turvallisuudentunteen. Ja tässä voin auttaa sinua: Näkemään mikä estää sinua tuntemasta turvallisuutta, ja olla rinnalla poistamassa esteitä sisäisen vapauden ja turvallisuudentunteen kokemisen tieltä.

3 kommenttia . Avainsanat: vapaus, turvallisuus, mustasukkaisuus, pelko, kasvu, kriisi

Tavoitella nautintoa - vältää tuskaa

Perjantai 27.4.2012 klo 12:02

Olet varmaan kuullut otsikon esittämän toteamuksen useamminkin kuin vain kerran. Väitän, että lähes kaikkien elämä ja elämän tarkoitus pyörii enemmän ja vähemmän otsikon esittämän toteamuksen alla. Ihmisen elämä ilmenee paljolti mielessä ja mielen tasolla. Mieli pyrkii aina tavoittelemaan nautintoa ja välttämään tuskaa.

Yhteiskunnassa olevat laitokset keskittyvät kaikki tuskan lievittämiseen. Sairaaloissa hoidetaan ihmisiä ja näin koetetaan vähentää kärsimyksen ja tuskan määrää. Koululaitokset keskittyvät opettamaan iloa ja tyydytystä tuottavia asioita. Poliisi - vankila/ turvallisuuteen keskittyvät laitokset koettavat huolehtia, että me voisimme nauttia yhteiskuntarauhasta. Kaikki terapiamuodot pyrkivätä tuskan lievittämiseen ja onnellisuuden lisäämisen.

Omassa yksityiselämässä myös kaikki tähtää nautinnon lisäämiseen/ tuskan välttämiseen. Liikunta tuottaa iloa, terveellinen ruoka mahdollistaa paremman terveyden. Alkoholia nautitaan sen vuoksi, että se lieventäisi elämän rasittavuutta ja keventäisi oloamme. Huumeita käyttävät kaipaavat kiihkeästi nautintoja eivätkä voi elää ilman niitä. Kaikki uudet keksinnöt ja oivallukset tähtäävät suuremman nautinnon mahdollisutumiseen jne. jne. Mm. pelkojen kohtaamattomuuskin tähtää mahdollisen tuskan välttämiseen.

Missä kulkee raja kohtaamisen ja kohtaamattomuuden välillä? Kuinka paljon näemmekään valheellisuutta ympärillämme ja jonka vielä hyväksymme ja koetamme poistaa silmistämme. Tämä raja on yksilöllinen jokaisen ihmisen kohdalla. Joillekin  asioiden lykkääminen onnistuu lähes koko elämän ajan. Vastä tämän elämän rajapyykki, kuolema katkaisee ja lopettaa lykkäämisen. Kuka voi mennä tuomitsemaan toista ihmistä, koska ei voi millään tietää kaikkia hänen elämäänsä vaikuttavia tekijöitä.

Ihminen pettää itseään välttääkseen tuskallisia asioita. Hän kertoo nk. välkoisia valheita mieluummin kuin puhuu totta, säästääkseen itseään ja toisia tosiasioitten kohtaamiselta ja kuvitellulta tuskalta. Satu keisarin uusista vaatteista on totta tänäkin päivänä: Ihminen mieluummin yhtyy vallalla oleviin sanattomiin valheisiin ja sopimuksiin kuin uskaltaa olla ja puhua totta. Vain lapsi, joka on vielä viaton ja ja puhdas uskaltaa todeta: "Eihän hänellä ole vaatteita ollenkaan."

Mikä saisi ihmisen olemaan rehellinen ja uskollinen itselleen - ennen kuin on pakko hyväksyä tosiasiat ja totuus. Voisiko ihminen vapaatahtoisesti suostua ja haluta kuunnella itseään, tunteitaan ja totuuttaan itsestään ja tärkeänä pitämistä asioistaan. Pitäisikö uskollisuutta itseään kohtaan kyetä perustelemaan itselle ja jopa muille. Minusta ei pidä eikä tarvitse, ei missään nimessä. Kuinka hyvältä tuntuukaan oikea uskollisuus itseä kohtaan. Sellainen uskollisus tuottaa aina hyvää myös toisille. Ellei, niin silloin se ei oikeanlaista uskollisuutta ole ollutkaan.

1 kommentti . Avainsanat: nautinto, tuska, lykkääminen, pelko, uskollisuus

Pelkojen kohtaamisesta

Tiistai 24.4.2012 klo 14:14

Tässä maailmassa on hyvin paljon kärsimystä ja pelkoa. Nämä rampauttavat ja traumatisoivat hyvin monia ihmisiä. Koetan nyt avata hieman sitä mistä pelossa minun mielestäni on kysymys. Pelon tuntemisella on myös hyvät puolensa. Se suojelee ihmisiä vaaroilta ja kenties estää tekemästä lisää tyhmyyksiä. Eli pelolla on myös elämää suojeleva elementtinsä, nimenomaan fyysiseltä kannalta katsottuna. Keskityn nyt lähinnä psyykkiseen puoleen ja siinä aiheutuviin vääristymiin ja kärsimyksiin.

Mielestäni pelko sinänsä ei ole ongelma, mutta pelon pelko tulee  ongelmaksi. Siis se, että ihminen ei uskalla kohdata pelkoaan. Kun hän ei  uskalla sitä kohdata, hän alkaa vältellä pelon kohtaamista. Oleellisinta tässä olisi, että hän uskaltaisi edes tarkastella tätä asiaa. Silloin hän voisi tajuta, oivaltaa, nähdä ja myöntää edes itselleen kuinka hän todellisuudessa välttelee pelon kohtaamista. Hän saattaa tehdä kaikkensa, ettei hänen vain tarvitsisi kohdata pelkoaansa.

Kun hän sitten yhä uudelleen välttelee pelkonsa kohtaamista, tämä tietenkin aikaansaa hänessä kärsimystä. Silti hän ei ehkä lainkaan huomaa, (koska toiminta on suurelta osin tiedostamatonta), että kärsimyksen juuret juontuvat juuri tästä pitkittynestä välttely-yrityksestä. Tärkeintähän tässä olisi uskaltaa katsoa ja nähdä, että näin on, eli tulisi tietoisiksi tästä asiasta.

Ihminen voi hyvin monella tavalla  kätkeä ja vältellä pelkoaan. Se saa hänet lamaannuksiin, tai esittämään rohkeaa ja pelotonta. Tai hän kieltää yksinkertaisesti kokonaan sen olemassaolon. Hän voi alkaa kertoa tarinaa ettei pelkää, tai hän saattaa dramatisoida sitä lisää. Hän saattaa paeta pelkoaan tulevaisuuden haaveisiin, haaveilla tulevaisuudessa olevista mahdollisista tyydytysta tuottavista asioista. Hän saattaa olla liiankin velvollisuudentuntoinen ihminen. Uskotko, että sekin johtuu pelosta ja pelon tunteen välttelemisestä.

Entäpä jos hän koettaisikin lakata välttelemästä pelkoa, nyt heti. Mitä silloin tapahtuisi? Entä jos hän lakkaisi kertomasta lisää tarinoita itselleen, itsestään, miksi hän ei  voi kohdata pelkoaan, ja miksi hänen siis pitää edelleen kärsiä. Voisiko hän vihdoin sanoa itselleen, että nyt hän on kärsinyt tarpeeksi? Jos voisi, hän kenties uskaltaisi ja haluaisi kohdata sen mikä ja mitä on läsnä juuri nyt. Kun hän uskaltaa kohdata tunteen kertomatta siitä tarinaa, kun hän uskaltaa ja tahtoo läpielää yhä uudelleen ja uudelleen tätä vaikeksi kokemaansa asiaa, niin paljon kuin asia ja tilanne vaatii -hän saattaa huomata, että sen alta alkaa paljastua totuus hänestä, hänen tosiolemuksestaan, joka on aina siellä läsnä, ja joka ei tunne pelkoa. Kun hän uskaltaa ottaa vastaan kaiken, tuli mitä tuli - hän  saattaa huomata, että tämä kohtaaminen sulattaa pelon niin kuin kevätaurinko sulattaa jään. Se haihtuu olemattomiin.

Yleensä elämässä esiin tulevat ongelmat johtuvat siitä, että ihminen välttelee tai vastustaa ahdistavia asioita. Loppujen lopuksi pelkokin on hyvin omituinen asia. Se pysyy hengissä vain siten, että sitä vastustaa. Jos ihminen haluaa vain päästä eroon pelosta, kieltää tai pakenee sitä, hän tulee huomaamaan, että se pysyy hänen perässään kuten mikä tahansa asia jota paetaan. Mutta jos hän kohtaa pelkäämäänsä asiaa ja alkaa toimimaan peloistaan huolimatta, hän tulee huomaamaan, että hän on jälleen astetta vahvempi - uusien, pelottavienkin haasteiden edessä. Vaatii rohkeutta kohdata omat pelkonsa. Ihmisen mieli, ego on kuitenkin hyvin taitava vastustaja, huiputtaja. Kohtaamisessa on hyvin suureksi avuksi sellainen ihminen, joka on kohdannut omat pelkonsa ja tietää sen vuoksi miten toimia ja menetellä.  

 

1 kommentti . Avainsanat: pelko, kärsimys, välttely, rohkeus, vastustaminen, tarinat

Kuinka tosissasi olet ?

Keskiviikko 2.11.2011 klo 16:54

Kysymykseni kuuluu kokonaisuudessaan:Kuinka tosissasi olet terveytesi suhteeen? Tahdotko tosissasi tulla terveeksi, vai saada elämääsi vain vähän helpotusta? Ensi kuulemalta jokainen vastannee, että tietenkin haluaa tulla terveeksi. Mutta... Minä en ole ollenkaan varma, että näin on, sillä niin mullistavasta asiasta mielestäni on kysymys. Entä sinä - Oletko pohtinut syvemmin, mitä tuo ajatus oikein  merkitsee kokonaisuudessaan.

Kysyn vielä toisenkin kysymyksen. Oletko koskaan tuntenut ketään ihmistä elämäsi piirissä joka olisi tosissaan halunnut tulla terveeksi - ja olisi myös pysyvästi muuttunut. Tarkoitan nyt henkistä/ hengellistä eheyttä. Valitettavasti minä en tunne. Jos tunnet tai olet sitä itse, onnittelen vilpittömästi sinua. Niin harvinaisesta asiasta mielestäni on tällöin kyse. Miksi on näin?

Oma kokemukseni on, että vain  hyvin harva ihminen haluaa todella tulla terveeksi. Prosenteissa se lienee vain muutama. Ne, jotka haluavat vain päästä pälkähästä ja saada hieman helpotusta elämään, niitä lienee alle puolet kaikista. Niitä jotka sanovat haluavansa parantua, mutta todellisuudessa vastustavat tervehtymistä, heitä saattaa olla suurin joukko. Nämä vain eivät näy ja paljastu vähällä tarkastelulla.

Miten edetä tässä asiassa? Joudun monille toistuvasti toteamaan, että kenties et ole kärsinyt tarpeeksi - ja oppinut siitä mikä tuottaa elämääsi kärsimystä. Kasvaaksesi sinun on kenties kärsittävä vielä lisää, niin että todella, tosissasi haluat jättää menneen elämän taaksesi, ja tosissasi haluat eläää elämää joka ilmenee juuri nyt. Tällainen elämä edellyttää heräämistä unesta  todellisuuteen, eikä monikaan halua herätä. On niin paljon mukavampaa nukkua - tiedostamattomuuden syvää unta.

Mikä tämän kaiken takana on? Pelko tietenkin - muutoksen pelko. Pelko johtuu siitä, että me emme tunne todellista olemustamme, emmekä ole kosketuksessa siihen.Tästä seuraa se, että koetamme turvautua auktoriteetteihin ja uskomuksiin jotka eivät anna todellista turvaa. Ne ovat tuttuja asioita ja silti tuottavat kärsimystä. Ja niin pelko on hiipinyt elämäämme. Sen edelleen pitkittyessä se ilmenee kärsimyksenä. Hyvää tässä on se, että: Jos haluat elämää joka tuottaa sinulle kärsimystä, niin kärsiessäsi kenties opit haluamaan elämää joka tuottaa sinulle iloa. Ja se on hyvä se!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, ehys, tiedostaminen, kärsimys, pelko, ilo