Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

"Onnea onkimassa"

Tiistai 20.11.2012 klo 17:08

Fst tv kanavalla on menossa ruotsalainen sarja jonka nimi on: "Onnea onkimassa". Tästä tuli mieleeni ajatus, että me kaikkihan olemme tavallamme etsimässä onnea ja tahtoisimme kokea onnen meille sopivammalla tavalla ja sopivammassa muodossa. Kukin juuri sillä tavalla mikä itselle parhaimmalta tuntuu ja sopii. Miksiköhän se monelta vain jää lähtötasolle, etsinnän tasolle - ilman kokemusta täyttymyksen tunteesta.

Kun sanomme, että etsimme jotain, samalla kerromme itsellemme ja muille, että meiltä puuttuu jotain. Että sitten olisimme onnellisia kun saisimme etsimämme ja haluamamme. Suurin osa ihmisistä jäsentää vielä asian niin, etää tämä puuttuva osio on itsemme ulkopuolella. Eli sen antaa ihmiselle joko raha tai muu aineellinen vauraus tai sitten Jumala henkisessä mielessä. Tämä kertoo siitä, että olemme samaistuneet omiin ajatuksiimme ja käsityksiimme ja tunnustamme tällä sen, että ihmisen todellinen olemus on heikko, vaillinainen ja puutteellinen.

Nykyään on jo yhä enemmän ihmisiä, jotka tunnistavat sen, että ´puuttuva osio´ on kyllä ihmisessä itsessään, mutta hän ei saa sitä jostain syystä käyttöönsä. Tällöin hän ei ole paljoakaan paremmassa asemassa kun ne, jotka eivät edes tätä tunnista. Siitä huolimatta kannattaa onnistella itseään ja antaa itselleen tunnustusta siitä, että on lähtenyt takaisin itsensä löytämisen tielle. Ihmisen osaan vain kuuluu tässä kehityksen vaiheessa opetella sietämään epävarmuutta, tuskaa ja ahdistusta, kuin myös sitten nauttimaan löytämisen ja haltioitumisen tuottamasta ilosta.

Tässä vaiheessa askel eteenpäin on monella hankkia lisää tietoa. Moni ahmii ja ahmii lisää tietoja ja taitoja ja kuvittelee, että tämä auttaa onnen etsinnässä ja toisi turvaa omaan elämään. Pelko saa aivomme keskittymään paljolti juuri tiedonkeruuseen. Hän huomaa kuitenkin aika pian, että vaikka hankkisi kuinka paljon tietoa, tulee yhä uusia tiedon tarpeita ja onni tuntuu koko ajan vain pakevan edeltä. Tuntuu kuin ajaisi takaa virvatulta ja täyttymyksen tunne jää edelleenkin saamatta ja kokematta.

Kun mikään ei tunnu auttavan, jää jäljelle mahdollisuus ja tilaisuus pysähtyä ja antautua kaiken edessä. En tarkoita, että löisi kaiken läskiksi ja lopettaisi kaiken siihen, vaan aktiivista antautumista, suostumista totaalisesti pysähtymään kaiken edessä ja katsomaan mitä sitten tapahtuu. Sanoisin, että tämä on rohkein teko ihmiselle ja vasta monien koettelemusten ja kärsimysten kautta ihminen saattaa antautua. Se, että suostuu pysähtymään, pysäyttämään ja hiljentämään mielensä on se tie jota käydä - vaan kuka suostuu tähän. Tässä on taas yksi elämän paradokseista: Me pakenemme, kartamme ja välttelemme kaikkea sitä (pysähtymistä, hiljentymistä), mikä toisi sen, mitä me kaikkein kiihkeimme kaipaamme,( rauhaa). Eikö olekin kummallista!

1 kommentti . Avainsanat: onni, tieto, oppiminen, rohkeus, kärsimys, antautuminen

Pelkojen kohtaamisesta

Tiistai 24.4.2012 klo 14:14

Tässä maailmassa on hyvin paljon kärsimystä ja pelkoa. Nämä rampauttavat ja traumatisoivat hyvin monia ihmisiä. Koetan nyt avata hieman sitä mistä pelossa minun mielestäni on kysymys. Pelon tuntemisella on myös hyvät puolensa. Se suojelee ihmisiä vaaroilta ja kenties estää tekemästä lisää tyhmyyksiä. Eli pelolla on myös elämää suojeleva elementtinsä, nimenomaan fyysiseltä kannalta katsottuna. Keskityn nyt lähinnä psyykkiseen puoleen ja siinä aiheutuviin vääristymiin ja kärsimyksiin.

Mielestäni pelko sinänsä ei ole ongelma, mutta pelon pelko tulee  ongelmaksi. Siis se, että ihminen ei uskalla kohdata pelkoaan. Kun hän ei  uskalla sitä kohdata, hän alkaa vältellä pelon kohtaamista. Oleellisinta tässä olisi, että hän uskaltaisi edes tarkastella tätä asiaa. Silloin hän voisi tajuta, oivaltaa, nähdä ja myöntää edes itselleen kuinka hän todellisuudessa välttelee pelon kohtaamista. Hän saattaa tehdä kaikkensa, ettei hänen vain tarvitsisi kohdata pelkoaansa.

Kun hän sitten yhä uudelleen välttelee pelkonsa kohtaamista, tämä tietenkin aikaansaa hänessä kärsimystä. Silti hän ei ehkä lainkaan huomaa, (koska toiminta on suurelta osin tiedostamatonta), että kärsimyksen juuret juontuvat juuri tästä pitkittynestä välttely-yrityksestä. Tärkeintähän tässä olisi uskaltaa katsoa ja nähdä, että näin on, eli tulisi tietoisiksi tästä asiasta.

Ihminen voi hyvin monella tavalla  kätkeä ja vältellä pelkoaan. Se saa hänet lamaannuksiin, tai esittämään rohkeaa ja pelotonta. Tai hän kieltää yksinkertaisesti kokonaan sen olemassaolon. Hän voi alkaa kertoa tarinaa ettei pelkää, tai hän saattaa dramatisoida sitä lisää. Hän saattaa paeta pelkoaan tulevaisuuden haaveisiin, haaveilla tulevaisuudessa olevista mahdollisista tyydytysta tuottavista asioista. Hän saattaa olla liiankin velvollisuudentuntoinen ihminen. Uskotko, että sekin johtuu pelosta ja pelon tunteen välttelemisestä.

Entäpä jos hän koettaisikin lakata välttelemästä pelkoa, nyt heti. Mitä silloin tapahtuisi? Entä jos hän lakkaisi kertomasta lisää tarinoita itselleen, itsestään, miksi hän ei  voi kohdata pelkoaan, ja miksi hänen siis pitää edelleen kärsiä. Voisiko hän vihdoin sanoa itselleen, että nyt hän on kärsinyt tarpeeksi? Jos voisi, hän kenties uskaltaisi ja haluaisi kohdata sen mikä ja mitä on läsnä juuri nyt. Kun hän uskaltaa kohdata tunteen kertomatta siitä tarinaa, kun hän uskaltaa ja tahtoo läpielää yhä uudelleen ja uudelleen tätä vaikeksi kokemaansa asiaa, niin paljon kuin asia ja tilanne vaatii -hän saattaa huomata, että sen alta alkaa paljastua totuus hänestä, hänen tosiolemuksestaan, joka on aina siellä läsnä, ja joka ei tunne pelkoa. Kun hän uskaltaa ottaa vastaan kaiken, tuli mitä tuli - hän  saattaa huomata, että tämä kohtaaminen sulattaa pelon niin kuin kevätaurinko sulattaa jään. Se haihtuu olemattomiin.

Yleensä elämässä esiin tulevat ongelmat johtuvat siitä, että ihminen välttelee tai vastustaa ahdistavia asioita. Loppujen lopuksi pelkokin on hyvin omituinen asia. Se pysyy hengissä vain siten, että sitä vastustaa. Jos ihminen haluaa vain päästä eroon pelosta, kieltää tai pakenee sitä, hän tulee huomaamaan, että se pysyy hänen perässään kuten mikä tahansa asia jota paetaan. Mutta jos hän kohtaa pelkäämäänsä asiaa ja alkaa toimimaan peloistaan huolimatta, hän tulee huomaamaan, että hän on jälleen astetta vahvempi - uusien, pelottavienkin haasteiden edessä. Vaatii rohkeutta kohdata omat pelkonsa. Ihmisen mieli, ego on kuitenkin hyvin taitava vastustaja, huiputtaja. Kohtaamisessa on hyvin suureksi avuksi sellainen ihminen, joka on kohdannut omat pelkonsa ja tietää sen vuoksi miten toimia ja menetellä.  

 

1 kommentti . Avainsanat: pelko, kärsimys, välttely, rohkeus, vastustaminen, tarinat