Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Mikä on sinun tarinasi

Lauantai 15.12.2012 klo 13:52

Mitä sinä päivittäin kerrot itsellesi itsestä ja muista? Ovatko ne tarinoita mitä sinulla on tai ei ole? Ovatko ne tarinoita siitä mitä sinä kaipaat ja mitä et kaipaa. Kerrotko tarinoita ilosta, surusta, vapaudesta vai siitä, että koet olevasi uhrin asemassa? Kerrotko sitä mikä on oikein mikä väärin, minkä on muututtava ja minkä pysyttävä samalla lailla kuin ennenkin?

Mitä itsestäsi kerrotkin - vaikka kuinka hyvää tai pahaa, kyseessä on pelkkä tarina. Kokemuksen kiteytyksenä se voi olla suhteellinen totuus, mutta se ei ole lopullinen totuus. Tarinat syntyvät, elävät aikansa, häviävät ja kuolevat. Lopullisella totuudella ei ole mitään tekemistä muuttuvien tunteitten ja olosuhteitten kanssa. Se - totuus todellisesta olemuksestasi ei koskaan muutu.

Lähimmät ihmissuhteet paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita me kerromme itsestämme ja muista. Kriisit ja riidat, esim. perinnönjaossa paljastavat parhaiten sen millaisia tarinoita kukin kertoo itsestään ja toisista. Oikeastaan vasta aikuisina, vanhempiemme kuoleman jälkeen paljastuu totuus siitä millainen perhemalli meillä kullakin on ollut, ja miten olemme itse kukin sen kokeneet. Nyt kun vanhempamme eivät ole enää pitämässä yllä hyvinkin valheellista kulissia ja perhemallia, paljastuu kaikessa raadollisuudessaan se, miten itse kukin on lapsuutensa kokenut ja millaisia haavoja saanut, ja millä tasolla elää elämääsä tänä päivänä.

Tällainen tilaisuus, kasvun haaste kyllä kannattaisi itse kunkin käyttää hyväkseen kasvaakseen viimeistään tässä vaiheessa aikuiseksi ihmiseksi. ´Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut´, eli monella tämäkin tilaisuus jää käyttämättä, so. sitä ei haluta käyttää mahdollisuutena kasvuun. Mieluummin tuhoudutaan ja yritetään tuhota siinä samalla kaikki muutkin, tai tietyt ihmiset. Tässä tämä nk. ego pääsee ilmentämään itseään puhtaimmillaan.

Ehkä kannattaa kuitenkin huomata, että vääränlainen stressin aiheuttaja, (tässä tapauksessa vankkumaton vakaumus omasta oikeassa olemisesta ja toisen väärässä olemisesta) on hyvin tuhoisaa ihmisen psyykelle ja fyysiselle terveydelle. Leppymätön viha, koston halu ja anteeksiantamattomuus voivat kirjaimellisesti tappaa siinä missä pelkokin. Kannattaa huomioida, että tämä kaikki on valinnaista, että on itse osallinen kaikkeen siihen mitä tapahtuu ja miten  haluaa ajatella asioistaan ja ne kokea.

Pitkäaikaisen erimielisyyden jatkuessa voit erinomaisen hyvin testata itsessäsi sitä jatkatko oman oikeassa olemisen tarinaasi jälleen kun aamulla heräät uuteen päivään. Saatat harjoittaa joogaa tai mietiskelyä, mutta todellista harjoitusta on se, jatkatko tarinaa siitä mitä kerrot itsellesi.

Tähän ´minun tarinaani´ latautuu paljon energiaa ja tunteita ja sen kertominen tuottaa loputtomiin muunnelmia pettymyksestä, ilosta, tuskasta ja mielihyvästä. Tekee mieli yhtyä väittämään, että oman tarinsa kertominen on täällä elävien ihmisten ensisijainen uskonto. Kaikki muu on useinkin tekopyhyyttä ja hurskastelua.

Teeppä  testi itsellesi. Kysyppä itseltäsi: Suostutko luopumaan oman tarinasi kertomisesta? Suostutko rehellisesti vastaamaan suostutko vai et?

Kun lakkaat kertomasta tarinaasi itsestäsi, hänestä, heistä tai meistä, kykenet tuntemaan heti täydesti ja syvästi, mitä tarkoittaa  OLLA  se joka olet. Tämän jälkeen yksikään tarina, joka syntyy ja häviää, ei enää kosketa todellista, aitoa minuuttasi. Kokeileppa - vaikka ihan huvin vuoksi.

1 kommentti . Avainsanat: tarinat, totuus, ego, kasvu, riidat

Pelkojen kohtaamisesta

Tiistai 24.4.2012 klo 14:14

Tässä maailmassa on hyvin paljon kärsimystä ja pelkoa. Nämä rampauttavat ja traumatisoivat hyvin monia ihmisiä. Koetan nyt avata hieman sitä mistä pelossa minun mielestäni on kysymys. Pelon tuntemisella on myös hyvät puolensa. Se suojelee ihmisiä vaaroilta ja kenties estää tekemästä lisää tyhmyyksiä. Eli pelolla on myös elämää suojeleva elementtinsä, nimenomaan fyysiseltä kannalta katsottuna. Keskityn nyt lähinnä psyykkiseen puoleen ja siinä aiheutuviin vääristymiin ja kärsimyksiin.

Mielestäni pelko sinänsä ei ole ongelma, mutta pelon pelko tulee  ongelmaksi. Siis se, että ihminen ei uskalla kohdata pelkoaan. Kun hän ei  uskalla sitä kohdata, hän alkaa vältellä pelon kohtaamista. Oleellisinta tässä olisi, että hän uskaltaisi edes tarkastella tätä asiaa. Silloin hän voisi tajuta, oivaltaa, nähdä ja myöntää edes itselleen kuinka hän todellisuudessa välttelee pelon kohtaamista. Hän saattaa tehdä kaikkensa, ettei hänen vain tarvitsisi kohdata pelkoaansa.

Kun hän sitten yhä uudelleen välttelee pelkonsa kohtaamista, tämä tietenkin aikaansaa hänessä kärsimystä. Silti hän ei ehkä lainkaan huomaa, (koska toiminta on suurelta osin tiedostamatonta), että kärsimyksen juuret juontuvat juuri tästä pitkittynestä välttely-yrityksestä. Tärkeintähän tässä olisi uskaltaa katsoa ja nähdä, että näin on, eli tulisi tietoisiksi tästä asiasta.

Ihminen voi hyvin monella tavalla  kätkeä ja vältellä pelkoaan. Se saa hänet lamaannuksiin, tai esittämään rohkeaa ja pelotonta. Tai hän kieltää yksinkertaisesti kokonaan sen olemassaolon. Hän voi alkaa kertoa tarinaa ettei pelkää, tai hän saattaa dramatisoida sitä lisää. Hän saattaa paeta pelkoaan tulevaisuuden haaveisiin, haaveilla tulevaisuudessa olevista mahdollisista tyydytysta tuottavista asioista. Hän saattaa olla liiankin velvollisuudentuntoinen ihminen. Uskotko, että sekin johtuu pelosta ja pelon tunteen välttelemisestä.

Entäpä jos hän koettaisikin lakata välttelemästä pelkoa, nyt heti. Mitä silloin tapahtuisi? Entä jos hän lakkaisi kertomasta lisää tarinoita itselleen, itsestään, miksi hän ei  voi kohdata pelkoaan, ja miksi hänen siis pitää edelleen kärsiä. Voisiko hän vihdoin sanoa itselleen, että nyt hän on kärsinyt tarpeeksi? Jos voisi, hän kenties uskaltaisi ja haluaisi kohdata sen mikä ja mitä on läsnä juuri nyt. Kun hän uskaltaa kohdata tunteen kertomatta siitä tarinaa, kun hän uskaltaa ja tahtoo läpielää yhä uudelleen ja uudelleen tätä vaikeksi kokemaansa asiaa, niin paljon kuin asia ja tilanne vaatii -hän saattaa huomata, että sen alta alkaa paljastua totuus hänestä, hänen tosiolemuksestaan, joka on aina siellä läsnä, ja joka ei tunne pelkoa. Kun hän uskaltaa ottaa vastaan kaiken, tuli mitä tuli - hän  saattaa huomata, että tämä kohtaaminen sulattaa pelon niin kuin kevätaurinko sulattaa jään. Se haihtuu olemattomiin.

Yleensä elämässä esiin tulevat ongelmat johtuvat siitä, että ihminen välttelee tai vastustaa ahdistavia asioita. Loppujen lopuksi pelkokin on hyvin omituinen asia. Se pysyy hengissä vain siten, että sitä vastustaa. Jos ihminen haluaa vain päästä eroon pelosta, kieltää tai pakenee sitä, hän tulee huomaamaan, että se pysyy hänen perässään kuten mikä tahansa asia jota paetaan. Mutta jos hän kohtaa pelkäämäänsä asiaa ja alkaa toimimaan peloistaan huolimatta, hän tulee huomaamaan, että hän on jälleen astetta vahvempi - uusien, pelottavienkin haasteiden edessä. Vaatii rohkeutta kohdata omat pelkonsa. Ihmisen mieli, ego on kuitenkin hyvin taitava vastustaja, huiputtaja. Kohtaamisessa on hyvin suureksi avuksi sellainen ihminen, joka on kohdannut omat pelkonsa ja tietää sen vuoksi miten toimia ja menetellä.  

 

1 kommentti . Avainsanat: pelko, kärsimys, välttely, rohkeus, vastustaminen, tarinat