Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Suurin pelkomme

Sunnuntai 9.6.2013 klo 14:37

Olen pannut merkille, että me ihmiset pyrimme säilyttämään kaiken sen mistä pidämme ja mihin kiinnymme. Haluamme säilyttää rakkaat tavaramme, terveytemme, nuoruutemme, nautintomme, rakastettumme, onnemme jne.

Sitten me haluamme torjua kaiken sen mistä emme pidä; vanhenemisen, sairaudet, yksinäisyyden, kurjuuden jne. Huomaamme tarkertuvamme asioihin jotka ovat jokatapauksesa katoavaisia. Tämä takertuminen aiheuttaa suurta kärsimystä ja ahdistusta.

Jotta voisimme kokea todellista vapautta on hyvä tutkia mielemme toimintaa tässä ja nyt ja huomata se, että viime kädessä me pelkäämme menettävämme kaiken sen, mistä pidämme ja mihin takerrumme. Viime kädessä me pelkäämme menettävämme kaiken edellä mainitun - jopa koko elämän, eli suurin pelkomme on kuoleman pelko.

Kun ihminen menettää itselleenn mieleisensä asian tai ihmisen, hän alkaa useinkin etsiä niitä uudestaan toivoen saavansa tilalle vielä parempaa jota ei enää menettäisi. Kun ihmiselle tulee ikää ja hän kypsyy - toivottavasti, hän alkaa tajuta vähitellen, miten turhaa on tarkertua kaikkeen sellaiseen minkä varmasti menettää, tulee menettämään.

Tämä haluaminen - saaminen ja sitten menettäminen, kun tämä toistuu riittävän usein, tämä pettymys kypsyttää mieltä ja lisää halukkuutta ja rohkeutta nähdä totuus, joka useinkin voi näyttäytyä aluksi tylynä ja kovanakin hyväksyä.

Totuushan on, että me kaikki menetämme nuoruutemme, terveytemme, rakastettumme, nautintomme, jopa ymmärryksemme ja lopulta koko kehommekin. Menetämme kaiken näkyvän. Vaikka tiedämme tämän olevan totta, syvällä sisimmässämme elää viimeiseen asti toive - jospa se ei kuitenkaan koske minua, muita kyllä.

Nyt tulemme tärkeään kohtaan. Jos vain sallisimme ja uskaltaisimme itsemme hetkenkään kokea, millaista on menettää kaikki, todella kaikki, saattaisimme tämän seurauksena kyetä oivaltamaan mitä jää, mikä on aina ollut meillä ja jota ei edes voi menettää. Mutta mielemme, egomme on ovela. Se haluaa pitää meidät otteessaan, pelossaan. Se ei halua, että me kohtaisimme pelkomme. Mieli haluaa säilyttää olemassaolonsa ja siinä se onnistuu jos meissä on vähänkään pelkoa ja kärsimystä. Voisi sanoa, että mieli on jopa kehittänyt pelon, jotta se säilyttäisi olemassaolonsa ja valtansa.

Tästä edellä mainitusta mielestäni suuri Opettajamme puhui, kun hän sanoi jotenkin näin: " Se joka kadottaa, menettää elämänsä ( on valmis kohtaamaan pelkonsa ja luopumaan epätodesta elämästään, harhoistaan ) - löytää, saa sen". Todellisen elämän, kokemuksen todellista elämästä. Sinun ei tarvitse uskoa tätä. Testaa, onko tämä totta, vai puhunko mielestäsi aivan hulluja!

1 kommentti . Avainsanat: kärsimys, pelko, antautuminen, tiedostaminen, oivaltaminen

Kuinka tosissasi olet ?

Keskiviikko 2.11.2011 klo 16:54

Kysymykseni kuuluu kokonaisuudessaan:Kuinka tosissasi olet terveytesi suhteeen? Tahdotko tosissasi tulla terveeksi, vai saada elämääsi vain vähän helpotusta? Ensi kuulemalta jokainen vastannee, että tietenkin haluaa tulla terveeksi. Mutta... Minä en ole ollenkaan varma, että näin on, sillä niin mullistavasta asiasta mielestäni on kysymys. Entä sinä - Oletko pohtinut syvemmin, mitä tuo ajatus oikein  merkitsee kokonaisuudessaan.

Kysyn vielä toisenkin kysymyksen. Oletko koskaan tuntenut ketään ihmistä elämäsi piirissä joka olisi tosissaan halunnut tulla terveeksi - ja olisi myös pysyvästi muuttunut. Tarkoitan nyt henkistä/ hengellistä eheyttä. Valitettavasti minä en tunne. Jos tunnet tai olet sitä itse, onnittelen vilpittömästi sinua. Niin harvinaisesta asiasta mielestäni on tällöin kyse. Miksi on näin?

Oma kokemukseni on, että vain  hyvin harva ihminen haluaa todella tulla terveeksi. Prosenteissa se lienee vain muutama. Ne, jotka haluavat vain päästä pälkähästä ja saada hieman helpotusta elämään, niitä lienee alle puolet kaikista. Niitä jotka sanovat haluavansa parantua, mutta todellisuudessa vastustavat tervehtymistä, heitä saattaa olla suurin joukko. Nämä vain eivät näy ja paljastu vähällä tarkastelulla.

Miten edetä tässä asiassa? Joudun monille toistuvasti toteamaan, että kenties et ole kärsinyt tarpeeksi - ja oppinut siitä mikä tuottaa elämääsi kärsimystä. Kasvaaksesi sinun on kenties kärsittävä vielä lisää, niin että todella, tosissasi haluat jättää menneen elämän taaksesi, ja tosissasi haluat eläää elämää joka ilmenee juuri nyt. Tällainen elämä edellyttää heräämistä unesta  todellisuuteen, eikä monikaan halua herätä. On niin paljon mukavampaa nukkua - tiedostamattomuuden syvää unta.

Mikä tämän kaiken takana on? Pelko tietenkin - muutoksen pelko. Pelko johtuu siitä, että me emme tunne todellista olemustamme, emmekä ole kosketuksessa siihen.Tästä seuraa se, että koetamme turvautua auktoriteetteihin ja uskomuksiin jotka eivät anna todellista turvaa. Ne ovat tuttuja asioita ja silti tuottavat kärsimystä. Ja niin pelko on hiipinyt elämäämme. Sen edelleen pitkittyessä se ilmenee kärsimyksenä. Hyvää tässä on se, että: Jos haluat elämää joka tuottaa sinulle kärsimystä, niin kärsiessäsi kenties opit haluamaan elämää joka tuottaa sinulle iloa. Ja se on hyvä se!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveys, ehys, tiedostaminen, kärsimys, pelko, ilo

Mitä sinä olet aina halunnut

Keskiviikko 26.10.2011 klo 13:23

Muistatko, kun olit 4 vuotias ja halusit jotain lelua. Sinusta tuntui, että se oli pakko saada. Mistä syystä koit noin? Yhdestä syystä. Ajattlelit vakavissasi, että se toisi tyydytyksen. Vaikka äitisi tai isäsi sanoi, että "Ei", tiesit, että se lelu on pakko saada. Saatoit jopa luvata, että " en enää koskaan pyydä mitään lelua, jos nyt saan tämän."

Minä ainakin muistan ajatelleeni ja toimineeni noin. Kun sitten sain haluamani, sen saaminen oli riemullista. "JESS" - muistan tunteneeni. Muutaman päivän jälkeen nautinto lelusta himmeni jo huomattavasti, ja jonkun ajan kuluttua se saattoi jopa mennä roskiin merkityksettömänä. Ja niin näyttämö oli valmis uudelle lelulle.

Iän karttuessa halusi ei ole muuttunut. Vain lelusi ovat vaihtuneet. Mutta tarve pysyy odottaen täyttymystään. Se jää odottamaan tyydytystä. Uskotko, jos sanon, että lelut tulevat vaihtumaan, mutta tarve pysyy muuttumattomana. Tavoitteet ja päämäärät vaihtuvat. "Jos saavutan tämän, jos käyn siellä, jos teen näin, niin sitten..." Mutta tarve, kaipuu jatkaa koputtamistaan. Sinä kyllä kuulet ja huomaat sen olemassaolon, jos vain tarkkailet sisintäsi. Mistä tässä oikein on kysymys?

Jos edelleen ajattelet ja uskot, että raha tai jokin muu aineellinen asia tai elämys tyydyttää syvimmän kaipuusi, niin sitten sinä jatkat tätä loputtomiin. Etkä koskaan tule kokemaan täyttymystä ja tyydytystä. Mistä syystä? Sen vuoksi, että mielen haluja täyttämällä sinä koetat pitää mielen tyytyväisenä, mutta syvempi olemuksesi ei ole saanut eikä saa kaipaamaansa ravintoa. Se janoaa edelleen ja ellet tähän vastaa, koet elämäsi ja olemassaolosi enemmän tai vähemmän merkityksettömänä ja tarkoituksettomana.

Mikä tähän auttaisi? Ehkä voisit aloittaa siitä, että opettelisit havainnoimaan ja tunnistamaan ajatuksiasi ja tunteitasi. Alkaisit tarkkailemaan yhä herkemmin sitä, mitä sinä oikein tunnet juuri nyt. Onko sinulla syvällisempiä tarpeita ja toiveita jotka vain odottavat täyttymistään, ja jotka eroavat mielen haluista. Ja jos tunnistat niitä, onnittelisit heti siitä itseäsi. Olethan oppinut erottamaan erilaisia tarpeita - tässä hetkessä. Ja vain läsnä olevassa hetkessä, tässä ja  NYT ne voivat myös täyttyä ja tyydyttyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tyytymättömyys, tyytyväisyys, halu, tarve, tiedostaminen, tarkkaileminen