Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Oletko pävittänyt tietokoneesi ?

Tiistai 30.4.2013 klo 12:22

Minä olen syntynyt aikana jolloin tietokoneita ei ollut olemassakaan, niin kuin olet todennäköisesti sinäkin, joka luet tätä tekstiä. Silti minä niin kuin sinäkin olemme suurelta osin omien tietokoneittemme ohjelmointimme tuotoksia ja tuloksia. Tällä tarkoitan tietenkin sitä kasvatusta jonka olemme saaneet. Kaikkea sitä mihin meitä on uskotettu uskomaan eli pitämään totena. Samoin kuin meidät on suurelta osin kasvatettu ehdollistamalla. Se on: Jos olet kiltti, me vanhemmat palkitsemme sinut siitä. Jos et tottele, saat syyllistämistä, paheksuntaa, syytöksiä ym. rangaistusta.

Tällaisen kasvatusmallin alle joutuivat lähes kaikki viime sodan jälkeen syntyneet ja ainakin vielä myös 50- luvulla syntyneet. Kauheimpia kuulemiani kasvatusohjeita on ollut: Lapselta pitää ottaa luonto pois ettei se vaan ylpisty. Hyväähän he vain selittivät tarkoittavansa tätä kasvatusmallia, ohjelmointia lapsiinsa suorittaessaan. Joka tällaisen myllytyksen jälkeen on psyykkisesti ehjin nahoin selvinnyt, onnittelen sellaista, ja pidän tätä jopa pienoisena ihmeenä.

Miten on nyt sitten tänä päivänä kun tämän rumban läpikäyneet ovat 50 - 60 - 70 vuotiaita. Monet ovat selvinneet hyvin vaan paljon on niitäkin jotka eivät ole pystyneet päivittämään tietokoneensa ohejlmaa tähän päivään. Olen tullut siihen tulokseen, etteivät ihmiset vain huvikseen riitele keskenään, vaan todellisuudessa, heidän ohjelmansa riitelevät toisten ihmisten ohjelmien kanssa. Jos tämän asian syvästi tajuaa, säästyy todella monelta repivältä riidalta ja näin kykenee vapauttamaan itsensä tähän päivään. Ellei - huono juttu. Voin taata etteivät riidat lopu koskaan, koska niistä on tullut jopa osa ihmisen minuutta.

Mistä sitten voi tietää missä ajassa elää ja onko päivitykset ajan tasalla. Luulen, että sen tietää jokainen ihminen, jos vain suostuu ja uskaltaa sitä itseltään kysyä. Voi olla, että on paljon ihmisiä jotka ovat niin kiireisiä paetessaan itsensä kohtaamista, etteivät ole koskaan edes uskaltaneet pysähtyä ko. asian edessä. Tätä tukee aivan viime päivien uutiset asian tiimoilta jossa kerrottiin, että tänä päivänä ihmiset pelkäävät hiljaisuutta ja pysähtymistä enemmän kuin melua ja hälinää. Tähän on siis tultu, eikä vauhtipyörä monillakaan hiljene ennen kuin vakava sairaus tai viikatemies/ kuoleman läheisyys lopettaa kiireen.

Vielä yksi näkökulma. Tänä päivänä yleisenä trendinä on se, että ihmisiä kehoitetaan hakemaan apua ja neuvoja asiaan kuin asiaan. Tämä tarkoittaa: Samalla viestitetään sitä, että voit yhä vähemmän luottaa itseesi ja omaan arviontiisi elämästäsi ja elämäsi tilanteesta. Ja kuitenkin - Ainoa keino edetä, kehittyä, kasvaa on se, että uskaltaa pysähtyä, katsoa oman paitansa sisäpuolelle ja kysyä: Miten minun tilanteeni on. Miksi on näin kun on. Mikä tähän auttaisi. Millaista ohjausta minun olisi hyvä kuulla ja kuunnella - niin sisäistä kuin ulkoistakin. Jne. jne.

Rohkaisen sinua tutustumaan itseesi ja tietokoneesi päivitykseen, katsomaan, näkemään ja ymmärtämään, että millä vuosikymmenellä se on päivitetty. Ja - olisikohan aika alkaa päivittämään sitä tähän päivään ja aikaan sopivaksi, jos siihen näkee tarvetta.

1 kommentti . Avainsanat: päivitys, ohjelmointi, tietokone, kasvu

Rauhaa vai rauhattomuutta

Lauantai 22.12.2012 klo 13:05

Näin joulun alla ajatus rauhasta käynee meidän monienkin mielessä aivan luonnostaan. Itse kullakin on erilaiset odotukset ja käsitykset siitä mitä rauha on ja miten se on mahdollista saavuttaa ja kokea. Luomalla sille hyvät puitteet mielemme on ehkä helpompi rauhoittua. Ja tähän monien jouluvalmistelutkin tähtäävät. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni onnistuu tässä rauhan tavoittelussaan joulun aikaan.

´Ollakko vai eikö olla´ - ajatus putkahti mieleeni pohtiessani mielen toimintaa ja  sitten olemista - sitä, että mitä oleminen on ja voiko sitä edes ns. ajatella. Mietin myös tämän olemisen suhdetta mieleen, ajatuksiin ja henkisiin harjoituksiin.

Olen ymmärtänyt, jos tällaista voi edes ymmärtää, että ´olemisen´ salaisuus  on hyvin, hyvin  yksinkertainen asia. Niin yksinkertainen, että emme sitä edes huomaa  päivittäisessä elämässämme - kun huomaamme jo ajattelevamme kaikenlaista. Vaikka koettaisi kiinnittää huomionsa pelkkään olemiseen, saattaa huomata hetken päästä, että ajattelee jo kaikenlaista, esim. sitä mitä nyt olisi hyvä tehdä ja miten nyt siihen ja siihen asiaan suhtaudun.

Kun oleminen ei ole tekemistä eikä harjoitusta, se saa mielemme yhä enemmän ymmälle. Olemme niin tottuneet siihen, että kaikki arvokas on saavutettavissa tekemisen kautta. Nyt sitten pitäisi yks kaks alkaa luopumaan tästä ajatuksesta ja käsityksestä, ja jopa siitä, että olemistaan ei voi edes ajatella. Tämä menee jo monien ymmärryksen yli ja he luovuttavat viimeistään tässä vaiheessa - kunnes huomaavat luovansa jällen  kärsimystä elämäänsä ja ovat taas halukkaita pysähtymään ja kysymään mistä tässä kaikessa oikein on kysymys.

Olen tullut siihen tulokseen, että uskallus pysähtyä, suostua pysähtymään ja haluta mielen pysähtyä - on ehkä rohkeinta mihin ihminen voi elämässään alkaa ja suostua. Pelottelemme itseämme kaikenlaisilla mörköillä, että ajatuskin rauhasta on monelle vain kaukainen haave. Ja kuitenkin jokainen voi syvällä sisimmään tuntea ja kokea, että se on mahdollista jos vain uskaltaisi rauhoittua ja pysähtyä. Vaan olemmeko riittävän halukkaita ´maksamaan´ rauhasta minkä hinnan se vaatii - tätä voi itse kukin kysyä itseltään.

Minua helpottaa ja lohduttaa jo pelkkä tieto siitä, että rauha, todellinen rauha on mahdollinen, jos vain suostun pysähtymään ja hiljentymään ja katsomaan mitä sitten tapahtuu. Ja että tämä ei ole ajattelemista eikä tekemistä eikä suorittamista. Tämä on kaikkein suurin lahja minkä ihminen voi saada ja omata - vieläpä ilmaiseksi. Se on kaikille tarjolla, niin rikkaille kuin köyhille. Tässä elämä on hyvin oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Hyvää joulua ja rauhaa sinulle lukijani!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauha, mieli, rauhtattomuus, pelko, tietoisuus, oleminen

"Onnea onkimassa"

Tiistai 20.11.2012 klo 17:08

Fst tv kanavalla on menossa ruotsalainen sarja jonka nimi on: "Onnea onkimassa". Tästä tuli mieleeni ajatus, että me kaikkihan olemme tavallamme etsimässä onnea ja tahtoisimme kokea onnen meille sopivammalla tavalla ja sopivammassa muodossa. Kukin juuri sillä tavalla mikä itselle parhaimmalta tuntuu ja sopii. Miksiköhän se monelta vain jää lähtötasolle, etsinnän tasolle - ilman kokemusta täyttymyksen tunteesta.

Kun sanomme, että etsimme jotain, samalla kerromme itsellemme ja muille, että meiltä puuttuu jotain. Että sitten olisimme onnellisia kun saisimme etsimämme ja haluamamme. Suurin osa ihmisistä jäsentää vielä asian niin, etää tämä puuttuva osio on itsemme ulkopuolella. Eli sen antaa ihmiselle joko raha tai muu aineellinen vauraus tai sitten Jumala henkisessä mielessä. Tämä kertoo siitä, että olemme samaistuneet omiin ajatuksiimme ja käsityksiimme ja tunnustamme tällä sen, että ihmisen todellinen olemus on heikko, vaillinainen ja puutteellinen.

Nykyään on jo yhä enemmän ihmisiä, jotka tunnistavat sen, että ´puuttuva osio´ on kyllä ihmisessä itsessään, mutta hän ei saa sitä jostain syystä käyttöönsä. Tällöin hän ei ole paljoakaan paremmassa asemassa kun ne, jotka eivät edes tätä tunnista. Siitä huolimatta kannattaa onnistella itseään ja antaa itselleen tunnustusta siitä, että on lähtenyt takaisin itsensä löytämisen tielle. Ihmisen osaan vain kuuluu tässä kehityksen vaiheessa opetella sietämään epävarmuutta, tuskaa ja ahdistusta, kuin myös sitten nauttimaan löytämisen ja haltioitumisen tuottamasta ilosta.

Tässä vaiheessa askel eteenpäin on monella hankkia lisää tietoa. Moni ahmii ja ahmii lisää tietoja ja taitoja ja kuvittelee, että tämä auttaa onnen etsinnässä ja toisi turvaa omaan elämään. Pelko saa aivomme keskittymään paljolti juuri tiedonkeruuseen. Hän huomaa kuitenkin aika pian, että vaikka hankkisi kuinka paljon tietoa, tulee yhä uusia tiedon tarpeita ja onni tuntuu koko ajan vain pakevan edeltä. Tuntuu kuin ajaisi takaa virvatulta ja täyttymyksen tunne jää edelleenkin saamatta ja kokematta.

Kun mikään ei tunnu auttavan, jää jäljelle mahdollisuus ja tilaisuus pysähtyä ja antautua kaiken edessä. En tarkoita, että löisi kaiken läskiksi ja lopettaisi kaiken siihen, vaan aktiivista antautumista, suostumista totaalisesti pysähtymään kaiken edessä ja katsomaan mitä sitten tapahtuu. Sanoisin, että tämä on rohkein teko ihmiselle ja vasta monien koettelemusten ja kärsimysten kautta ihminen saattaa antautua. Se, että suostuu pysähtymään, pysäyttämään ja hiljentämään mielensä on se tie jota käydä - vaan kuka suostuu tähän. Tässä on taas yksi elämän paradokseista: Me pakenemme, kartamme ja välttelemme kaikkea sitä (pysähtymistä, hiljentymistä), mikä toisi sen, mitä me kaikkein kiihkeimme kaipaamme,( rauhaa). Eikö olekin kummallista!

1 kommentti . Avainsanat: onni, tieto, oppiminen, rohkeus, kärsimys, antautuminen

Miten voit luoda vapautta elämääsi osa 3

Lauantai 1.9.2012 klo 12:49

Ehkä tärkein näkökulma siihen miten voi luoda lisää vapautta elämäänsä on mielestäni se, että keskittyy elämässään niihin alueisiin joissa on jo onnistunut luomaan vapautta, eikä niihin joissa ei ole vielä onnistunut sitä tekemään. Tämä saattaa kuulostaa nurinkuriselta, mutta näin milestäni asia on, sillä kaikki se mihin elämässäsi keskityt lisääntyy. Kun keskityt myönteisiin asioihin, ne lisääntyvät entisestään. Jos keskityt kielteisyyteen, se tulee lisääntymään.

Parhaiten ihminen voi luoda vapautta selvittämällä ensin itsessään sen, miksi reagoi niinkuin reagoi, eli sen mistä hänen reaktionsa johtuvat. Ellei ihminen suostu tähän, kaikkien hyvien ohjeitten antaminen on oikeastaan aivan turhaa. Tämä on elämän pituinen matka ja voidaan puhua oikeastaan tietoisuuden, tiedostamisen kasvusta. Sitä mukaa kun tiedostaminen, ymmärrys kasvaa, sitä mukaa voi myös vapauden tunne kasvaa, kun ihminen purkaa elämisen esteitä  itsessään. Toinen ihminen voi olla rinnalla näyttämässä mitä asioita ihminen on oppimassa ja auttamassa jättämään taakse asioita jotka eivät enää toimi nykyhetkessä.

Monet ihmiset ovat hyvin herkkiä ja allergisia ystäviensä, naapuriensa yms. ihmisten ihmisten arvosteluille ja huomautuksille. Kun ihminen päättää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, hän valitsee aina ilon elämäänsä. Tällä tavoin hän luo aina vapautta elämäänsä. Hän on vapaa siitä, että muiden pitäisi käyttäytyä tietyllä tavoin, voidakseen kokea iloa ja vapautta elämässään. Hän on vapaa omista odotuksistaan.

Ihmissuhteissa niin kuin koko elämässä vapauteen kulminoituu oikeastaan yksi asia ylitse muiden. Se on hyväksyminen. Tämä on mielestäni kaiken ydin. Siinä suhteessa kuin voit hyväksyä tosiasioita ja realiteetteja niin itsessäsi kuin toisissakin ja koko elämässäsi, voit kokea vapautta. Jos haluat vapautta elämääsi, ole halukas sitä myös antamaan läheisillesi. Et voi omistaa toista ihmistä, etkä voi luoda tasavertaista ihmissuhdetta, jos rajoitat toisen vapautta. Jokaisella on oikeus tehdä elämässään sitä mikä lisää hänen elinvoimaansa ja edistää omaa kehitystä. Ehkä kaikkein hyödyllisintä vaikeassa ihmissuhteessa on kysyä itseltään: Voinko kehittyä tässä suhteessa edelleen? Jos voi, silloin sitä kannattaa jatkaa.

Kaikki se, mistä syytät muita elämässäsi sinä riistät itse itseltäsi. Toiset ovat kuin peilejä jotka heijastavat sinulle takaisin kaiken sen, miten itse kohtelet itseäsi. Jos sinusta tuntuuu, että läheisesi vaativat sinulta sellaista mitä et pysty tai halua antaa heille, voit kysyä itseltäsi: Mitä sellaista he vaativat, mitä en pysty itse itselleni  suomaan ja sallimaan. Tässä asiassa terapia/ keskustelusta on hyötyä.

Olet vapaa, kun voit valita itse asenteesi, suhtautumistapasi. Voit hetki hetkeltä luoda vapaudentunteen ymmärtämällä, että olet vapaa tuntemaan, suhtautumaan ja toimimaan haluamallasi tavalla, joka tuottaa sinulle suurinta iloa ja merkitystä. Tällöin olet saavuttanut suurimman vapauden, vapauden olla ja toimia niin, että se heijastaa syvintä totuuttasi.

Päätän tällä erää tämän aiheen käsittelyn. Aihe on laaja ja suhteellisen vaikea kiteyttää edes kolmeen kirjoitukseen. Kommentoi ihmeessä näitä, jos ne herättävät mielenkiintoa. Voit tehdä sen nimimerkillä, eivätkä tietosi muutenkaan tule palautteessasi esille - ellet niin niemenomaan halua. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyväksyminen, tietoisuus, reagointi, reflektointi, ihmisuhteet, kriisi

Ulkopuolella vai sisäpuolella

Keskiviikko 18.4.2012 klo 17:09

Ihminen, joka kenties vasta on heräämässä avartuvalle tietoisuudelleen saattaa vielä helposti ajatella, että totuus ja selkeys elämässä löytyy enemmänkin hänen ulkopuoleltaan kuin sisäpuolelta. Että joku auktoriteetti tai oppi sen hänelle näyttäisi. On tärkeää ymmärtää miten tällainen käsitys on saattanut syntyä jotta tämän käsityksen voisi purkaa.

Aloittelevalle etsijälle saattaa olla järkytys, kun hän huomaa, että elämässään ilmeneviä tapoja, riippuvuuksia ja kärsimyksiään hän on pitänyt omana itsenään, eli että ne ovat osa "minua". Tämä saattaa herättää halun löytää sen mikä on aitoa, todellista, pyhää ja vapaata. Ihminen, joka on samaistunut ikäviin ja kielteisiin asioihin alkaa etsiä pyhää ja puhdasta itsensä ulkopuolelta. Hän on saattanut lukea kertomuksia tietäjistä ja pyhistä ihmisistä ja alkaa tavoitella sellaista elämää mielessään jota kuvittelee pyhien ihmisten omaavan ja elävän.

Ponnistellessaan kohti sellaista elämää hän saattaa tajuta, että se millainen hän on ja millaiseksi hän kuvittelee ihanneihmisen olevan, näiden välillä on ammottava aukko tai kuilu. Tämä valtava pettymys saattaa herättää kaipauksen, jota voidaan kutsua sielun kaipuuksi Jumalan puoleen. Hän ymmärtää, että mitkään ponnistelut eivät riitä viemän häntä lähellekään tämän kaipuun täyttymistä. Ihminen saattaa huomata ettei hän pysty siihen omin päin eikä hän edes tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Tässä kohtaa on monta vaihtoehtoa miten jatkaa. Joku kääntyy selvännäkijän puoleen jolta kysyy apua, toinen hankkii vimmatusti lisää tietoa unohtaakseen kokemansa järkytyksen. Monet älyllistävät ja käsitteellistävät tapahtuman ja saavat näin etäisyyttä asiaan. Joku masentuu ja lakkaa yrittämästä, joku alkaa juomaan, joku hurahtaa johonkin oppiin toivoen pelastusta  ja niin edelleen.

Tai - sitten on vielä yksi vaihtoehto: Älä tee yhtään mitään, älä ulkoisesti äläkä sisäisesti. Älä eksy mihinkään tarinaan millä yrität selittää asiaa  kaipuun voittamiseksi, vaan suostu kohtaamaan se kauhu ja kipu kun tunnet sydämesi melkein hajoavan. Ymmärrä kohtaamasi pettymys kutsuksi siihen mitä olet kaivannut. Vain harva suostuu ottamaan tämän kutsun vastaan. Tämä merkitsee sitä, että et pakene pettymyksen tuskaa ja kauhua, et kiellä kaipuuta, mutta et myöskään ala dramatisoimaan sitä, vaan yksinkertaisesti vain suostut kokemaan ja läpielämään sen tuskan ja kauhun mitä tunnet sydämessäsi. Ellet yksin kykene tähän, etsi käsiisi ihminen johon koet voivasi  luottaa ja  jonka avulla uskallat käydä kohti suurinta pelkoasi ja kohdata demonisi.

Kun et säikähdä kokemaasi tuskaa ja suostut kohtaamaan sen paljastui mitä tahansa, saatat huomata että mitään pelättävää ei todellisuudessa olekaan. Saatat saada tuntemuksen omasta todellisesta olemuksestasi joka on aina levollinen ja rauhallinen ja josta tunnet kumpuavan "elävän veden virrat". Ymmärrät, että tämä yhteys sisimpääsi on kalleinta mitä voit omata ja kokea. Tiedät tämän jälkeen mitä "tehdä", kun levottomuus ja rauhattomuus jälleen iskee sinuun. 

3 kommenttia . Avainsanat: tuska, kärsimys, rauha, pyhä, sydän, tietoisuus

Kokemuksen merkitys ihmiselämässä

Keskiviikko 18.1.2012 klo 12:32

Mitä on kokemus? Mikä merkitys kokemuksella on? Miten kokemus painottuu suhteessa muihin tekijöihin ihmiselämässä? Maailmassamme painotetaan ja arvostetaan hyvin paljon oppineisuutta, koulutusta, tietoa ja akateemisia arvoja. Miten kokemus sijoittuu suhteessa näihin asioihin ja esim. onnellisuuteen ja hyvinvointiin?

Mikään ei korvaa ihmiselle kokemusta. Mitä vähemmän ihmisellä on kokemusta, sitä tärkeämmäksi hänelle  muodostuvat tieto, sanat ja teoria. Kun tämän ymmärtää, on hämmästyttävää kuinka vähän tänä päivänä arvostetaan kokemuksen merkitystä ihmiselämässä. Ihmiseltä voidaan riisua hyvinkin monia asioita pois. Ainoa mitä ihmisestä ei voida riisua on hänen kokemuksensa. Sitä ei voi kukaan ottaa meiltä pois, eikä kukaan voi myöskään antaa sitä meille.

Miksi kokemus on aliarvostetussa asemassa kulttuurissamme? Ehkäpä juuri siksi, että tämäkin asia liittyy ihmisen itsensä tuntemisen vähyyteen ja siihen, mikä on ihmisen ydinidentiteetti. Jos ihmisen itsetunto on huono, eli hän tuntee ja kokee syvintä olemustaan heikosti - silloin käsitykset ja mielipiteet tulevat hallitseviksi hänen elämässään. Ihmisen ego - opittu ja opetettu minäkäsitys on ottanut ihmisen syvimmän minuuden paikan. Tästä seuraa, että ihminen tuntee olonsa aina enemmän tai vähemmän epävarmaksi ja pelokkaaksi.

Kokemuksen merkitystä meidän aikanamme on vielä vähentänyt teknologian huima kehitys ja sen yliarvostus. Lapsemme toimivat opettajanamme tietokoneen yms. laitteiden käyttöön ottamisessa. Tästä on seurannut harhakäsitys, että ikään kuin tekninen osaaminen olisi jotenkin merkittävämpää kuin elämäntaidolliset ja - kokemukselliset asiat. Aivan kuin henkinen kehitys olisi jotenkin vanhanaikaista. Jos lapsi ei saa mahdollisuutta oppia lapsuudessaan pettymyksistä ja niiden tuomasta ymmärryksestä, häntä voi odottaa hyvinkin kivulias aika pettymysten ja aikuiselämän realiteettien tullessa myöhemmin eteen.

Vaikeuksien koittaessa ihminen voi kaivaa vanhoja kokemuksiaan esille: "Miten silloin selvisin?" Kokemus auttaa ihmistä tuntemaan itseänsä. Se tuo tietoa jaksamisesta ja kestämisestä. Vaikeista asioista selvitessään hän voi taas onnitella itseään: "Taas tuli kartutettua kokemusten määrää." Vanha ja viisas ihminen huokuu tyyneyttä. Hän on kokemuksiensä avulla saanut varmuuden omasta itsestään ja elämänsä tärkeistä asioista. Tämänkin vuoksi opettele arvostamaan kokemuksiesi tuomaa ymmärrystä ja viisautta.

2 kommenttia . Avainsanat: kokemus, viisaus, ymmärrys, tieto

Elämmekö tässä hetkessä

Keskiviikko 28.9.2011 klo 12:11

Kysymys - elämmekö tässä hetkessä tulee sitä tärkeämmäksi mitä vanhemmaksi elämme. Elämän rajallisuus tulee päivä päivältä yhä selkeämmäksi ja selvemmäksi. Myös ajantaju muuttuu. Nuorena ajatteli, että keski-ikä ja vanhuus ovat jotain kaukaisuudessa olevia asioita. Se, että enää ei ajattele noin, johtuu juuri osaksi vanhenemisesta ja ajan kulumisesta.

Mutta on asiaan muitakin vaikuttavia tekijöitä. Yksi tekijä on se, että kykenee tajuamaan, oivaltamaan tämän hetken tärkeyden ja ainutlaatuisuuden. Tämä mahdollistuu vain siinä suhteessa kuinka paljon kyvykkyytesi tässä hetkessä elämiseen  on lisääntynyt ja kasvanut. Tämä onkin yksi suuri palkitseva tekijä tässä ajan saatossa. Tekemiseen liittyvät tekijät rajallistuvat ja kenties vähenevät, mutta olemiseen liittyvät tekijät voivat lisääntyä ja kasvaa. Tämä riippuu siitä, oletko herännyt edes osittain, tai että huomaat olevasi unessa lähes koko ajan.

Kysymys - elämmekö tässä hetkessä liittyykin mielestäni juuri tähän hereillä, valveilla olemiseen. Kautta aikain on ollut nk. herättäjiä jotka ovat nostaneet tämän kysymyksen esille ja pauhanneet tästä asiasta aikansa. Mielestäni tässä ajassa tämän asian esille ottaminen on vieläkin tärkeämpää kuin aikaisemmin. Näemme tätä valveilla, tietoisena olemista kenties yhä vähemmän - ja ei tietoisena olemista yhä enemmän. Tämä hetki on ainoa todellinen asia joka meillä on. Tosiasiallisisesti me voimme elää, kokea  syviä tunteita kuten iloa, rauhaa jne. vain nyt. Menneitten muisteleminen, tulevaisuudessa eläminen on lainaa tältä hetkeltä, joka aina heikentää mahdollisuutta elää tässä hetkessä.

Mistä tiedät, että nukut. Mm. siitä, elämä tuntuu pinnalliselta, hetkiseltä ja lyhytjännitteiseltä. Saatat innostua jostain hetkeksi, mutta yleensä koet elämäsi jotenkin tyhjäksi ja jopa raskaaksi henkisesti. Kaipaat yhä enemmän turvaa ja turvallisuutta antavia tekijöitä, ja vältät yhä enemmän nk. vaaratilanteita ja uusia haasteita jotka haastaisivat sinua muuttumaan asenteiltasi ja uudistumaan mieleltäsi. Saatat huomata turhautumisen, pettymyksen,jopa katkeroitumisen hiipivän yhä helpommin elämääsi ja näin kaventavasi elämän piiriäsi.

Mistä tiedät, että elät tässä hetkessä, eli olet valveilla - tietoisena. Elämäsi tuntuu kevyeltä, rennolta, mukavalta ja iloiselta. Olet innostuneen utelias ja tiedonhaluinen kuin pieni lapsi uusille asioille vaikka olisit iältäsi kuinka vanha. Kykenet nauttimaan tässä hetkessä olevista asioista ja olet mielelläsi tässä hetkessä eli läsnä. Tästä hetkestä on tullut ystäväsi ja haluat olla hyvissä väleissä tämän hetken kanssa. Et kaipaa menneisyydessä olevia asioita. Et jossittele enää ollenkaan menneistä tapahtumista. Et myöskään pelkää tulevaisuutta vaan suhtaudut siihen innostuneen uteliaasti. Huomaat olevasi myös hyvin kiitollinen kaikesta mitä olet saanut, mitä sinulla on ja mitä sinä olet.

Tiedätkö nyt missä ajassa eniten elät: menneisyydessä, tulevaisuudessa vai tässä hetkessä. Tee tästä hetkestä - läsnäolosta ystäväsi, niin huomaat elämäsi olevan kuin pääskysen lentoa - helppoa, kevyttä, iloista rentoa.

2 kommenttia . Avainsanat: läsnäolo, tämä hetki, ilo, tietoisuus

Keneen sinä luotat?

Perjantai 25.3.2011 klo 16:06

Tämä maailma on täynnä ns. asiantuntijoita. Yhä enenevässä määrin ilmaantuu mitä ihmeellisimpiä eri alojen asiantuntijoita, varsinkin mielen alueen asiantuntijoita. He kauppaavat asiaansa: " Osta minulta tämä idea, tämä asia tai tavara, tämä pilleri, tämä osaaminen, tämä uskomus - niin tulet onnelliseksi ja menestyväksi ihmiseksi."

Millaisen takuun he lupaavat myymälleen asialle? Huomaatko, että lähestulkoon eivät minkäänlaista. Vain konkreettiselle tavaralle voi saada takuuta jonkin ajan, senkin niin että tavarasi vain vaihdetaan uuteen ja toimivaan. Tässä tilanteessa ei enää kysytä saatko siitä menestyneisyyden tunnetta mitä luvattiin kun esinettä myytiin. Aineettomien hyödykkeiden tyytyväisyystakuista ei ole tietoakaan eikä siitä edes enää puhuta kun tuote on saatu myydyksi.

Kuinka tietoinen olet ostaessasi siitä mitä sinä ostat ja miksi sinä ostat kyseisen tuotteen tai asian? Kuinka tietoinen sinä voit olla siitä, että tarkalleen tiedät miksi mitäkin ja milloinkin ostat? Mikä tiedostamistaso sinulle riittää tässä? Kuinka paljon annat valtaa ulkopuolisille asiantuntijoille ja mainonnalle tässä? Kuinka paljon luotat heidän vakuutteluihinsa? Kuinka paljon sinun onnesi on toisen´taskussa´? Kuinka paljon vastuuta otat itsellesi ko. asiasta?

Kuinka paljon voit tavoittaa itsessäsi ja sisimmässäsi aluetta jota voitaisiin kutsua vaikka tyytyväisyyden pelloksi. Kuinka iso se pelto on nyt? Millaisessa kunnossa se on juuri nyt? Kuinka paljon elämässäsi sinulle on merkitystä sillä, että tämä tyytyväisyyden alue kasvaisi, olisi hyvin elävä ja voisi hyvin. Pitäisit hyvää huolta myös siitä, että peltosi saisi ravinnetta ja vettä riittävästi kukoistaakseen ja kasvaakseen. Huomaatko -  sinun sisimmässäsi on alue joka on ikiomasi ja jolle kukaan muu ei voi tulla käyskentelemään noin vain.

Voisitko voida antaa tällaisen tyytyväisyyden alueen kasvaa sisimmässäsi yhä enemmän ja runsaammin. Se kasvaa jos annat sille huomiotasi. Voisitko tarkastella kaikkea sitä mitä sinulle yritetään tarjota - tämän sisimmässäsi olevan hyvinvoinnin alueen kautta. Pitäsit siitä hyvää huolta. Tämän seurauksena huomaisit, että kuinka hyvin sinä voitkaan jo nyt ilman kyseisiä tavaroita tai asioita, riippumatta siitä mitä milloinkin sinulle tyrkytetään ja yritetään tarjota.

5 kommenttia . Avainsanat: asiantuntija, tyytyväisyys, tietoisuus, hyvinvointi