Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Vapaus valita

Lauantai 4.1.2014 klo 15:22

Viime aikoina olen miettinyt paljon vapautta - ennen kaikkea vapautta valita. Onko ihmisellä kykyä, oikeutta ja vapautta - vapautta valita. Sanotaan, että ihmisellä on oikeus ja vapaus valita. Sellainen vapaus johon Jumalakaan ei puutu. Ihminen kyllä puuttuu, toisen ihmisen vapauden riistoon, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tästähän me saamme lukea päivittäin uutisista ja kokea tätä lähipiirissämmekin.

Vaan - onko ihminen todellisuudessa vapaa valitsemaan? Myös silloin kun se tuottaa kärsimystä niin itselle kuin lähimmäisillekin. Eli - onko ihminen vain silloin oman ohjelmointisa ´armoilla´ja toimii vain reaktiivisesti, siten kun hän on oppinut ja häntä on opetettu. Todellisuudessa hän ei olisikaan vastuussa valinnoistaan vaan itsekin oman ohjelmointinsa uhri, ja siten syytön siihen mitä muille aiheuttaa. Missä on silloin oikeus ja vapaus valita vapaasti? Ja vastuu tästä.

Jälleen kerran tulemme mielen alueelle. Mielen alue on se areena jolla valinnat tehdään. Edellinen lausahdus jo kertoo vastauksen. Sen, että ihmisellä on kyky ja vapaus valita. Ei edes puhuttaisi valinnasta ja valinnan mahdollisuudesta ellei tätä vapautta olisi. Ajattelen näin, että ihmiseltä voidaan viedä kaikki muut vapaudet, mutta vapautta siitä mitä hän ajattelee kokemistaan asioista - tätä vapautta ei kukaan voi viedä ihmiseltä. Ihminen voidaan kyllä yrittää aivopestä ja huumata. Mutta ns. normaalitapauksessa vapautta valita mitä hän päättää ajatella ko. tapahtumasta, sitä valinnan vapautta ei kukaan toinen voi viedä ihmiseltä. On sitten kokonaan toinen asia käyttääkö ihminen tätä vapauttaan. Ja selittääkö hän milloin mitenkin vastuun pakoilunsa.

Mikä sitten auttaisi ihmistä siihen, että hän voisi valita vapaasti. Jälleen kerran tulemme itsensä tiedostamiseen, reflektointiin. Siihen, että ihminen opettelee tarkkailemaan ja ymmärtämään sitä, miten ja miksi hän toimii niin kuin toimii. Lähtötaso on aina tämä, tästä on aina lähdettävä. Ja kysymään esim. tätä - olenko vapaa valitsemaan, vai kuka päättää puolestani, ja miksi näin on jos on. Vasta tämän jälkeen tulee vastuu, se että ymmärtää sen, että on vastuussa kaikesta mitä ja miten päättää ajatella ja suhtautua asioihinsa. Ihminen olisi ja on vapaa ja vastuussa valinnoistaan, vaikka kuinka toisin haluaisimme ajatella.

Ehkä kaikista lukemistani ja oppimastani parhaiten vapaudesta ja vastuusta on puhunut Viktor Frankl, iltävaltalainen lääkäri, joka natsi Saksan juutalaisten vankeudessa ollessaan joutui pohtimaan em. asiaa hyvinkin perusteellisesti. Hän tuli siihen tulokseen, että ihmiseltä voidaan kaikki muut vapaudet, mutta vapautta valita ajatuksensa, eli sitä miten hän hän tapahtuneeseen suhtautuu - tätä vapautta eivät edes vangitsijat voi häneltä evätä.

1 kommentti . Avainsanat: vapaus, valinta, vastuu

Vapauden korkein muoto

Perjantai 30.11.2012 klo 13:16

Olen näissä kirjoituksissani koettanut tarkastella elämässä tapahtuvia ilmiöitä hyvinkin monelta kannalta. Olen tarkastellut sitä, mikä on mieli, ego ja miten se toimii, mikä on sen todellinen tehtävä ja miksi se aiheuttaa niin paljon häiriöitä ihmiselle. Myös kokemuksen merkityksestä olen kirjoittanut paljon. Ymmärrän, että kaikki nämä tarkastelut ja näkökulmat ovat vain suhteellisia totuuksia. Ne ovat ihmiselle ja ihmisen kokemuksena tosia - mutta ne ovat vain suhteellisesti totta eli ne ovat osatotuuksia koko kokonaisuudesta.

Se, mihin jatkossa pyrin on se, mikä on totuus, mikä on absoluuttisesti totta ja totuus. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, mikä ihmiselle - sinusta ja minusta on totuus ja totta. Eli - keitä me olemme ja mikä on ihmisen perusstatus, tosiolemus, perusidentiteetti. Tätä tarkoitan ihan oikeasti - en vain käsityksenä, mielipiteenä ja uskomuksena.

Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että totuus on korkein arvo, tärkeintä ihmiselle. Se menee jopa onnellisuuden, ilon ja kaikenlaisen hyvän edelle, jopa rauhan. (Tosiasiallisesti nämä eivät ole poissulkevia arvoja eivätkä kilpaile keskenään.) Miksikö? Siksi, että vasta totuus vapauttaa ihmisen. Totuuden ´käsittäminen´, tunteminen on vapauden korkein muoto. "Oppikää tuntemaan totuus ja se on vapauttava teidät" sanoi eräs opettajamme. Vaan älä yritä käsittää tätä mielellä. Mieli ei ymmärrä tätä, mutta sinä ymmärrät, sinun tosiolemuksesi ymmärtää tämän.

Miksi totuuden tunteminen on niin vaikeata? Tästä ei uskalleta eikä pystytä ja haluta edes keskustella. Uskotaan, luullaan ettei se ole ihmiselle mahdollista, vaikka siihen on annettu suoranainen kehotus. Tyydytään vain toistelemaan ennen eläneitten viisaitten toteamuksia. Mutta nyt on tullut aika jolloin sinulla/ minulla on oikeus, mahdollisuus ja kyky myös tajuta tämä ja tuntea tämä omakohtaisesti omassa elämässämme eikä vain lainattuna lauseena mielessämme.

Jatkan aiheesta myöhemmissä kirjoituksissani - hieman eri kanteilta ja lähinnä sitä mikä estää totuuden oivaltamista elämässämme. Tällä tarkoitan sitä, että meidän on hyvä ymmärtää mikä on mieli ja miten se toimii ja miten se suhteutuu totuuteen ja ihmisen perusidentiteettiin. Ja mikä estää totuuden oivaltamista.

Meidän mielessämme ilmenevät ajatukset, tuntemukset ja uskomukset ovat kaikki syntymän ja kuoleman alaisia. Niillä on alku, keskikohta ja loppu. Ne tulevat ja menevät. Huomenna sinulla/ minulla on eri ajatukset kuin tänään. Mutta totuus, totuus sinusta sinussa ja minussa on muuttumaton. Se ei ole syntymän ja kuoleman alainen.

Tästä Jeesus puhui ja tätä tarkoitti kun hän sanoi: "Joka uskoo minuun, minun sanani, minun puheeni ja ilmoitukseni ihmisestä, hänen osastaan ja kohtalostaan, käsittää tämän, ymmärtää tämän, mieltää tämän todeksi ja hyväksyy, ja haluaa hyväksyä tämän osakseen ja ´tekee´ tämän vieläpä eläväksi itsessään - ei ikinä kuole." (Vaikka aineellinen ruumis lakkaakin toimimasta fyysisessä kuolemassa).

Mikä suuremmoinen ja vapauttava ilmoitus ihmiselle osastaan ja kohtalostaan! Meidän tarvitsee vain ´tehdä´, oivaltaa se todeksi omakohtaisessa elämässämme, niin että voimme kokea ja nauttia jo nyt tästä seuraavaa vapauden tunnetta elämässämme.

1 kommentti . Avainsanat: totuus, vapaus, syntymä, kuolema

Vapaudesta - osa 4 Kell onni on se onnen kätkeköön

Sunnuntai 2.9.2012 klo 10:14

Kell onni on se onnen kätkeköön ajatus tuli mieleeni saadessani palautetta vapautta käsittelevistä kirjoituksistani. Myötätunto nousi mieleeni ajatellessani sitä mitä parisuhteessa tapahtuu ja aiheuttaa se, kun toinen kehittyy ja toinen taas ei. Ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu se, kun vain toinen kehitty ja toinen ei. Luulisi, että on iloinen asia molemmille se, kun edes toinen lähtee kasvuun. Näin ei asianlaita ole ollenkaan. Tässäkin voin puhua oman kokemani pohjalta.

Kun parisuhteessa tapahtuu muutoksia se aiheuttaa aina kriisin - myös kasvuun lähtevälle, koska toinen kokee kasvun uhkana ja huonona asiana. Kannattaa ymmärtää, että toinen reagoi käytökseesi juuri siten, kuin hänen uskomuksensa sen hänelle sanoo. Nyt kasvuun lähtenyt joutuu ottamaan huomioon myös sen, että toinen saattaa tehdä kaikkensa estääkseen sinua muuttumasta ja kasvamasta. Laajentunut ymmärryksesi joutuu heti koetukselle siinä, että pystytkö olemaan lujana ja uskollisena omalle kasvullesi, reagoi toinen miten tahansa. Suosittelen tässä hitaan kasvun ja muutosten taktiikkaa jotta sisimpäsi ehtii tottua myös ulkoisesti uuteen identiteettiisi. Ja myös toinen saa aikaa kasvamiseen ja hyväksymiseen.

Monien on pakko purkaa ihmissuhteensa, koska se rajoittaa heidän kasvuaan ja kehitystään. Osaa taas pelottaa heidän kumppaninsa vapaudentarve. He tulkisevat sen useinkin haluksi irtaantua kuin että toinen haluaisi tilaa ja aikaa etsiä rauhassa omaa sieluaan tai korkeampaa minäänsä. Ajattele vankia, jota vartija vartioi ympäri vuorokauden. Kumpi oikeastaan on vanki, vartija vai vanki? Jos tunnet, että sinun on jatkuvasti valvottava toista etkä luota häneen ja anna hänelle hänen vapauttaan, olet samassa ansassa kuin hänkin. Moni kadottaa vapautensa pitämällä jatkuvasti silmällä sitä, mitä hän ei halua menettää käyttäen kaiken aikansa toisen vahtimiseen.

Mitä mustasukkaisuus oikein on? Minusta mustasukkaisuuden tunne perustuu aina pelkoon, että kumppanisi antaa muille jotakin, mitä et itse saa häneltä. Kun tarkemmin ajattelee asiaa, kyse onkin usein jostakin, mitä et itsekään anna ja suo itsellesi. Jos olet puolisostasi mustasukkainen, silloin kun hän on huomaavainen jotakuta toista kohtaan ja rajoitat hänen vapauttaan, mieti asiaa uudelleen. Ehkäpä jokin puoli minuudestasi ei saa sinulta tarvitsemaansa huomiota osakseen. (Tämä voi olla vaikeaa ymmärtää tämän tarkemmin tätä selittämättä).

Mustasukkaisuus riistää vapauden sekä siltä, joka on mustasukkainen että siltä, jota yritetään omistaa. Jos suot itsellesi sen, mitä tarvitset - olkoon kyse huomiosta, rakkaudesta tai mistä tahansa muusta - et tunne mustasukkaisuutta. Huomaat saavasi tyydytystä monelta muulta taholta ja muilta ihmisiltä etkä vain niiltä joita rakastat. Mustasukkainen pelkää ja uskoo puutteeseen, siihen että kaikille riitä. Vapaa kokee turvallisuutta ja uskoo runsauteen, siihen että jokaiselle on tarpeeksi.

Haluan päättää tämän kirjoituksen mieliajatuksiini, joka pätee mielestäni tätä vapaudenkin teemaa käsitellessäni: Useimmat kuvittelevat turvallisuudentunteen tulevan ulkopuolelta, jostakin tai joltakulta. Kuitenkaan - Mitään ei voida antaa sinulle, ennen kuin itse voit suoda sen itsellesi. Jos et kykene suomaan sitä itsellesi, kukaan muukaan ei voi antaa sitä sinulle. Tämä tarkoittaa, että mitä tahansa etsitkin tunteaksesi olosi turvalliseksi - rahaa, tyttö- tai poikaystävää, avioliittoa tai kotia - mikään etsimistäsi asioista ei voi tyydyttää tarvettasi, ennen kuin olet suonut itsellesi sisäisen turvallisuudentunteen. Ja tässä voin auttaa sinua: Näkemään mikä estää sinua tuntemasta turvallisuutta, ja olla rinnalla poistamassa esteitä sisäisen vapauden ja turvallisuudentunteen kokemisen tieltä.

3 kommenttia . Avainsanat: vapaus, turvallisuus, mustasukkaisuus, pelko, kasvu, kriisi