Yhteystiedot

Matti Hökkä
90500 OULU
p. 0400 583912
matti.hokka
@mail.suomi.net

Uusimmat kirjoitukset

Oikeassa olemisen harha - Dogmit

Perjantai 12.10.2012 klo 22:51

Yksi suurimpia kärsimyksen, ristiriitojen ja erimielisyyksien aiheuttajia niin maailmanlaajuisesti kuin yksiönkin tasolla on oikeassa olemisen tarve ja pakko. Hitlerkin kuvitteli olevansa oikeassa ja tekevänsä suuren palveluksen arjalaiselle rodulle yrittäessään pitää sen mahdollisimman puhtaana muista roduista. Stalin puhdisti omaa kansaansa ja piti tekoaan oikeutettuna ja palveluksena isänmaalleen.

Mikä saa ihmisen toteuttamaan oikeaksi kuvittelemiaan asioita tuolla tavalla? Missä kohtaa niksahtaa ja pahasti, että ihminen pystyy oikeuttamaan itselleen kaikkea vastaavaa toimintaa tänä päivänäkin. Mitä tämä oikeassa olemisen harha tarkoittaa yksilötasolla, ihmisten välisissä suhteissa.

Uskonnoissa ja lahkoissa tämä näkyy hyvin selvästi. Oikeassa oleminen jakaa ihmisiä eri leireihin ja se saa pitämään itseään parempana ja oikeassa, ja toisia huonompina ja väärässä olevina. Tätä kautta taistelu on valmis ja ollaan hyvin herkästi jopa barrikadeilla. Mitä olisivatkaan uskovat ihmiset ilman epäuskoisia ihmisiä! Tässä taistelussa ei ole voittajia - on vain häviäjiä. Kun näin on miltä näytää, niin mikä tässä auttaisi?

Ehkä tässä auttaa se, että yrittää ymmärtää ihmismielen toimintaa. Ihmismieli erehtyy pitämään näkökantojaan ja mielipiteitään totuuksina kun se haluaa tietää, ymmärtää ja kontrolloida. Se toteaa: Näin se on, totuus on tämä, tämä on facta. Ihmisen olisi vihdoin alettava myöntämään ja ymmärtämään, että miten tahansa hän tulkitseekin omaa tai muiden elämää ja käyttäytymistä, kyse on vain näkökannasta, yhdestä mahdollisesta näkökannasta monien muiden joukossa. Ja että todellisuus on yksi yhteinen kokoanaisuus jossa kaikki asiat kietoutuvat toisiinsa, ja jossa mitään ei ole olemassa itsestään ja itsessään. Olisi syvästi tajuttava, että ajattelu pilkkoo todellisuuden, leikkaa sen siivuiksi, käsitepaloiksi.

Mikään ei ole saanut ihmiskunnalle enemmän kärsimystä kuin dogmit. Dogmit - niin uskonnolliset, poliittiset kuin tieteellisetkin saavat alkunsa siitä virheellisestä uskomuksesta, että ajatus voisi koteloida todellisuuden ja totuuden. Vikipedia määrittelee: dogmin opinkappaleeksi, uskonkappaleeksi. Filosofiassa se merkitsee todistamatta päteväksi katsottua lausetta. Kristinuskossa dogmi on uskon ydinkohtaa jonka katsotaan olevan pakollinen ko. uskonnon seuraajille. Dogimin katsotaan perustuvan asioihin joista on niin paljon näyttöä ettei sitä voida kiistää. Dogmin hylkäämisestä seuraa käytännössä uskonnon omakohtainen hylkääminen ja henkilökohtaiseen epäilyksen tilaan joutuminen. Dogmin hylkääminen on harhaoppia eli kerettiläisyyttä ja voi johtaa uskon yhteisöstä erottamiseen. Näin Vikipedia määrittelee dogmin.

Kun em. dogmin määrittelyä tarkemmin tutkii, huomaa, että siinä ihmistä vaaditaan uskomaan ja luottamaan opinkappaleeseen, uskonkappaleeseen sen vuoksi, koska katsotaan siinä olevan niin paljon näyttöä, että sitä voidaan pitää totena. Huomaa - totena pitäminen on vasta uskomusta, ei uskoa. Uskomuksia on melkein yhtä paljon kuin on ihmisiäkin ja ne perustuvat milloin mihinkin ajatukseen, näkökantaan, mielipiteeseen, käsitykseen. Eivätkä uskomukset pidä ja päde koskaan tosipaikan tullen, koska alun alkaenkin uskomukset perustuvat ajatteluun, ajatuksiin, joka on häilyvää ja muuttuvaa kuin pilvet taivaalla - ne tulevat ja menevät. Tästä voi tehdä johtopäätöksen: Älä suhtaudu - niin toisten kuin omiinkaan ajatuksiisi kovin vakavasti.

Opinkappaleet ovat kautta aikain orjuuttaneet ihmisiä kaikkein eniten. Usko opinkappaleisiin petkutaa ihmisen antamaan periksi kiihkoilulle, fanaattisuudelle, taikauskoisuudelle ja suvaitsemattomuudelle sekä antautumaan mitä hirveimpiin  barbaarisiin julmuuksiin. Nykyinen kunnioitus viisautta ja totuutta kohtaan on vasta hiljalleen tapahtuvaa vapautumista dogmien orjuutuksesta ajattelun ja järkeilyn korkeammille tasoille. Tällä heräämisellä dogmien orjuutuksesta - ja oikeassa olemisen harhasta olisi jo kova kiire, ettei ihminen tuhoaisi koko planeettaa. Aseet siihen ovat jo olemassa.

1 kommentti . Avainsanat: harha, dogmit, fanaattisuus, kiihko, kärsimys, viisaus, totuus, suvaitsemattomuus

Mitä viisaus on

Sunnuntai 16.9.2012 klo 14:04

Näissä kirjoituksissani aina silloin tällöin puhun viisaudesta -  nimenomaan kokemuksellisesta viisaudesta. Ajattelen, että on ehkä hyvä yrittää vähän selventää ja selkeyttää mitä minä ymmärrän viisaudella. Eräässä kirjoituksessani nimenomaan mainitsin, että kokemukellinen viisaus ei tällä hetkellä ole kovinkaan suosittua ja siitä puhutaan myös melkoisen vähän. Luulen, että hyvin monille tulee mieleen otsikosta: ´vanhuus ja viisaus´, kuten Jumalasta - ´vanha valkopartainen ukko pilven reunalla´.

On viisautta oppia ymmärtämään mikä mieli on ja miten se toimii. Mieli on ennen kaikkea mahtava oppimisen väline. Se haluaa koko ajan oppia lisää ja lisää eikä se tunnu koskaan tyydyttyvän. Jos ihminen samaistuu pelkästään mieleen, hän ei koe koskaan täyttymystä eikä voi olla pitkään tyytyväinen. Samaistuessaan syvempään olemuspuoleensa, sieluunsa, hän voi kokea syvempää rauhaa ja tyytyväisyyttä. Viisaus auttaa ihmistä tuntemaan mikä tulee hänen alemmalta minuudeltaan ja mikä taas tulee hänen korkeammalta olemuspuoleltaan.

Viisaus kumpuaa aina sydämestä. Viisas sydän tuntee myötätuntoa lähimmäisiään kohtaan. Se iloitsee ennemminkin muiden onnistumisesta kuin omasta erinomaisuudestaan. On viisautta ymmärtää elämässä ilmenevät haasteet ja vaikeudet kasvun mahdollisuuksiksi.Myötätunto saa ihmisen tarkastelemaan jopa onnettomuutena pitämäänsä asiaa ymmärryksen valossa ja auttaa hyväksymään tosiasiat.

Viisaus on kykyä olla tietoinen ympäristönsä tapahtumista ja kykyä toimia myötätuntoisesti. Se on kykyä nähdä ja tuntea mikä on tärkeää oman elämän kannalta ja mikä ei. Se on kykyä nähdä mikä hajottaa ja mikä eheyttää omaa ja muidenkin elämää. On viisautta kyetä erottamaan mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja mihin taas ei.

Viisas uskaltaa olla rohkea, uskaltaa kunnella omaa sisintään ja toimia sen pohjalta omassa elämässään. Viisas ei koskaan voi olla ´se mukava kaveri´, joka aina pyydettäessä auttaa ja koettaa tyrkätä toista eteenpäin. Viisas ymmärtää milloin toista kannattaa auttaa ja milloin ei. Viisas tietää, että ihmiset luovat omat elämänkokemuksensa aina oppiakseen ja kehittyäkseen. Vaatii viisautta ja tahdikkuutta osata tietää ja ymmärtää milloin ja minkä verran kannattaa auttaa ja milloin kannattaa kieltäytyä avun antamisesta.

Mielestäni viisaus, kokemuksellinen  viisaus liittyy aina elämässä koettuihin asioihin. Ensin on elettävä - vasta sitten voi tarkastella elettyä elämäänsä. Viisaus ja ymmärrys voivat kehittyä  vain tosiasioitten ja todellisuuden kohtaamisen kautta ja avulla. Mitä enemmän ihmisellä on elämässään koettua ja siitä opittua viisautta ja ymmärrystä, sitä vähemmän hän on muun tiedon ja muiden ihmisten käsitysten armoilla. Ja toisin päin: Mitä vähemmän  ihmisellä on elämänkokemuksen tuomaa viisautta ja ymmärrystä - sitä enemmän uskomukset, tieto, teoriat, opit, ´kirjaviisaus´ja auktoriteettien uskotukset ja käsitykset vaikuttavat tällaiseen ihmiseen. Viisautta on ymmärtää kokemuksen arvo ja merkitys ihmiselämässä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ymmärrys, viisaus, myötätunto, kokemus, sydän

Kokemuksen merkitys ihmiselämässä

Keskiviikko 18.1.2012 klo 12:32

Mitä on kokemus? Mikä merkitys kokemuksella on? Miten kokemus painottuu suhteessa muihin tekijöihin ihmiselämässä? Maailmassamme painotetaan ja arvostetaan hyvin paljon oppineisuutta, koulutusta, tietoa ja akateemisia arvoja. Miten kokemus sijoittuu suhteessa näihin asioihin ja esim. onnellisuuteen ja hyvinvointiin?

Mikään ei korvaa ihmiselle kokemusta. Mitä vähemmän ihmisellä on kokemusta, sitä tärkeämmäksi hänelle  muodostuvat tieto, sanat ja teoria. Kun tämän ymmärtää, on hämmästyttävää kuinka vähän tänä päivänä arvostetaan kokemuksen merkitystä ihmiselämässä. Ihmiseltä voidaan riisua hyvinkin monia asioita pois. Ainoa mitä ihmisestä ei voida riisua on hänen kokemuksensa. Sitä ei voi kukaan ottaa meiltä pois, eikä kukaan voi myöskään antaa sitä meille.

Miksi kokemus on aliarvostetussa asemassa kulttuurissamme? Ehkäpä juuri siksi, että tämäkin asia liittyy ihmisen itsensä tuntemisen vähyyteen ja siihen, mikä on ihmisen ydinidentiteetti. Jos ihmisen itsetunto on huono, eli hän tuntee ja kokee syvintä olemustaan heikosti - silloin käsitykset ja mielipiteet tulevat hallitseviksi hänen elämässään. Ihmisen ego - opittu ja opetettu minäkäsitys on ottanut ihmisen syvimmän minuuden paikan. Tästä seuraa, että ihminen tuntee olonsa aina enemmän tai vähemmän epävarmaksi ja pelokkaaksi.

Kokemuksen merkitystä meidän aikanamme on vielä vähentänyt teknologian huima kehitys ja sen yliarvostus. Lapsemme toimivat opettajanamme tietokoneen yms. laitteiden käyttöön ottamisessa. Tästä on seurannut harhakäsitys, että ikään kuin tekninen osaaminen olisi jotenkin merkittävämpää kuin elämäntaidolliset ja - kokemukselliset asiat. Aivan kuin henkinen kehitys olisi jotenkin vanhanaikaista. Jos lapsi ei saa mahdollisuutta oppia lapsuudessaan pettymyksistä ja niiden tuomasta ymmärryksestä, häntä voi odottaa hyvinkin kivulias aika pettymysten ja aikuiselämän realiteettien tullessa myöhemmin eteen.

Vaikeuksien koittaessa ihminen voi kaivaa vanhoja kokemuksiaan esille: "Miten silloin selvisin?" Kokemus auttaa ihmistä tuntemaan itseänsä. Se tuo tietoa jaksamisesta ja kestämisestä. Vaikeista asioista selvitessään hän voi taas onnitella itseään: "Taas tuli kartutettua kokemusten määrää." Vanha ja viisas ihminen huokuu tyyneyttä. Hän on kokemuksiensä avulla saanut varmuuden omasta itsestään ja elämänsä tärkeistä asioista. Tämänkin vuoksi opettele arvostamaan kokemuksiesi tuomaa ymmärrystä ja viisautta.

2 kommenttia . Avainsanat: kokemus, viisaus, ymmärrys, tieto